Paljon tehdään kalentereita ja useimmiten yhteinen tekijä on se, että niissä ollaan alasti. Joka hemmetin tyyppi riisuutuu niissä ja julistaa olevansa ylpeä 57-vuotiaasta vartalostaan ja siksi nyt riisuin itseni näihin valokuviin tai vaikka kastematojen kerääjät tekevät kalenterin, jossa ovat madot käsissä tai tissin päällä ja tietysti kerääjät nakuna. Ja palomiehet omissa kalentereissaan pinnistelee vatsojaan.

Juu juu, minä tiedän kyllä, että jokainen tykkää mistä tykkää ja onhan se silmän iloa ihmiselle tai jotain. Olen vain sen laadun perverssi, etten halua nähdä alastomia ihmisiä joka paikassa. Ei kiinnosta six packit eikä ojennetut pyllyt ja nilkan kaaret. Todellakaan en ole estynyt enkä kärsi muistakaan fyysisistä angsteista. Ihmettelen vaan. Voisin tietysti ihmetellä jotain muutakin mutta ihmettelen nyt tällä kertaa tätä.

Asioilla on kuitenkin monta puolta. Mitä enemmän kaikki paljasta pintaa näyttää, sitä enemmän se arkipäiväistyy ja ihmiset kuvittelevat, että on täysin normaalia ja asiallista kommentoida toisen ihmisen vartaloa ajattelematta, ettei hän ehkä halua tämmöistä kuulla ja että hänellä on ehkä tunteetkin. Mutta kun kommentoija voi vaikka hyökätä hinkkaamaan jos nyt siltä sattuu tuntumaan mutta myös arvioimaan toisen olemusta julmastikin vaikka itse olisi kuin Quasimodo. Tämä ajattelu ei jätä minua rauhaan.

Kuuluisa naiskokki julkaisi juuri somessa kohukuvan, jossa hänen rintansa olivat pääosissa. Arvattavasti ihmisen katse kiinnittyy ensin naisen nisiin ja nainen sitten kommentoikin leikkisästi, että hei mun silmät on täällä ylhäällä. Nainen esineellistään itsensä ja jokaisella on tilaisuus sanoa: Oho, onpa bosat tai Hirvee naakka. Joo, kyllä naisella on oikeus näyttää jos haluaa, jokainen omistaan ruumiinsa juu. Siitä vaan. Mutta.

Luin erään facebook-päivityksen ja julkaisen sen tässä. Teksti kosketti minua ja taas tajusin, että ihmisillä pitäisi olla häveliäisyyttä toisiaan kohtaan. Ihan jokainen ihminen ei halua pitää vartaloaan toisten ihmisten arvioitavana. Ne kyllä, jotka sitä tekevät, he varmasti myös kestävät arvioinnin ja odottavat sitä kuola valuen. Mutta annettaisiin muiden olla rauhassa.

Julkaisen kirjoituksen kirjoittajan luvalla:

"Asiakas sanoi mulle tänään, että syön selvästi liikaa. En tiedä miksi koki oikeudekseen sanoa näin, mutta ei ollut kivaa.

Sitten mietin sitä 10-vuotiasta täysin normaalipainoista tyttöä, joka tunsi olevansa maailman lihavin lapsi palloreisiensä kanssa. 12-vuotiasta tyttöä, jota oma isovanhempi vertaili kahvipöydän vieraille hoikempiin ja kauniimpiin serkkuihinsa, ja jonka oma lähisukulainen vitsaili että syön selvästi ihan liikaa jäätelöä. Mietin 13-vuotiasta tyttöä, jonka vartalonkuva oli jo niin pielessä, että skippasin koulussa ruokailun ja tein mielummin vatsalihasliikkeitä senkin ajan.

Mietin 17-vuotiasta tyttöä, joka itki painonsa takia ja näki peilistä vain hirveän lihavan nuoren naisen, vaikka terveydenhoitajakin oli huolissaan mun alipainon vuoksi. Pyörtyilin kotona ja äiti meinasi jo hankkia apua. 19-vuotiaana sain kuulla, että olen kaunis kasvoista (mutten selvästikään muuten). Viime vuonna asiakas tervehti mua pulskana tyttönä ja kommentoi rintojen kokoa.

Jos olisin kelvannut jo varhaisteininä itselleni, ja muille, niin ehkä se vartalonkuva olisi pysynyt terveenä. Ehkä olisin aina nähnyt mitä peilissä oikeasti on, enkä aina ihan vääristyneen kuvan.

Tiedän, ettei ulkonäköpaineet tai ihmisten typerät kommentit lopu varmaan koskaan. Ja tiedän, että vahvempi itsetunto helpottaisi niistä selviämisessä. Mutta aina saa toivoa, ja toivon todella että ihmiset hankkisi vähän järkeä päähän ja oikeasti miettisi, mitä sanovat. Tai olisivat sanomatta kokonaan. Sanat ei muutu pehmeämmiksi vetoamalla, että "se oli vaan vitsi". "