On jotenkin surullista, ettei jotkut voi kumppanilleen sanoa mitään positiivista, vähintään vitsinä vääntää aina jotain ilkeää. Itse muistan kun tulin aikoinaan onnellisena naistenlehden järjestämästä reissusta niin ukko heti sanoi että mene pesemään naamas. Minulla oli kuvausmeikit ja uusia vaatteita ja tuntui kuin olisin saanut märän rätin päähäni. Seuraava ajatus oli pidä äijä tunkkis ja eiku flanellipaita päälle ja naama norsuksi.

Tämä on asia, mitä olen usein miettinyt. Suomalainen mies valittaa kun suomalainen nainen ei huolehdi itsestään eikä hiuksistaan. Että kyllä venäläinen/virolainen/mikä-vaan-muu-kuin-suomalainen on paljon naisellisempi ja ihanampi kuin suomalainen siiderivalas. Ja sitten toisinpäin: Suomalainen mies on ihan plääh, ei se osaa pukeutua, käyttäytyä, yhtään mitään, yök. Sitten jos toinen pukeutuu ja laittautuu, ei ole hyvä sekään. Nari-nari. Mistä kiikastaa?

Miksi jotkut ihmiset kuvittelevat voivansa käyttäytyä miten vain? Joudun istumaan täpötäyden laivan poistumisoven lähellä lattialla, lapseni ovat vieressä. Sikahumalainen mies tulee ja potkaisee minua. "V----n h----a, siirry!". Anteeksi mitä! Kiivas luonteeni syttyi ja meinaan hoitaa asian, täältä pesee peipi. Mutta minun ei tarvitse. En usko silmiäni, en korviani: laivan valkoiseen univormuun pukeutunut mies tulee paikalle erittäin vihaisena mutta hillittynä. Hän ripittää juopon ja sanoo erittäin paheksuvast: Miten sinä kehtaat puhua naiselle noin! Häpeä! Et ole mies! Kunnioita naista! Juoppo horjuu kuola valuen eikä kunnioita mitään muuta kuin siideritölkkiä kädessään. Katson univormupukuista virolaismiestä melkein kyyneleet silmissä ja kiitän.

Sitten muistelen miten ukkoni kanssa kävimme kaupassa. Kaksi täyttä ruokakassia ja kolmas vajaampi. Mies pitää itsestään selvänä, että minä ne kannan. Kaikista erikoisinta on se, että pidän itsestäänselvänä, että minä ne kannan. Mies menee edelllä ovista, ei pidä ovia auki minulle, ovi pläjähtää edessäni kiinni. Tulee mieleen, että mitä jos tuossa tilanteessa minulla olisi ne miesten toivomat korkokengät, ihana mekko ja hiukset viimeisen päälle. HAHAHA! Sori, et saa kaikkea! Saat tämän tuulipukuämmän, lättänän kampauksen, kiukkuisen puhinan!

Ja minä olin vähintään yhtä ärsyttävä. "Puhutaan! Keskustellaan! Mitä mieltä olet? Minä tiedän miten tuo tehdään! Osaan kaiken, voin neuvoa ja jos en tiedä, otan selvää! Olen paras!". Ihan syystä sain kutsumanimen Neiti Tietäväinen ja ymmärrän hyvin, että katseet olivat usein ärsyyntyneitä.

Myöhemmin opin tuntemaan ihanan suomalaisen miehen. Hän piti minua viehättävänä. Huomioi jokaisen vaatteeni, ihasteli miten tänäänkin olit nättinä kun siinä kadulla käveltiin. Että olet ihana nainen. Tällä kertaa ei tarvinnut olla "hyvä jätkä", senkin homman osaan ja se on kivaa mutta tämä oli ihan uutta mitä miehen kanssa koin. Mies arvosti minua minuna itsenäni mutta arvosti myös sitä, että huolehdin itsestäni ja myös kertoi sen minulle. Tieto siitä, että itsestäni huolehtiminen ei ollut ehto rakkaudelle, toi vain lisää vapauden tunnetta ja halua ilahduttaa miestä vielä lisää. Se johti positiivisuuden kehään, jossa ei vaikeatkaan ajat kaataneet mitään. Lempeästi hymyillen muistan tilannetta kun hän ajoi autolla minun ohitseni ja oli niin onnellinen minut nähdessään, että meinasi ajaa seinään "koska olet niin kaunis". Kyllä minä tiedän olevani tyystin tavallinen nainen ja kaukana kardashianeista mutta että minun mieheni piti minua ihanimpana, se oli hurmaavaa mutta myös aitoa. Minun itsetuntoni kestää kehut mutta myös osaan niitä arvostaa. Eniten arvostin kyllä kumppanin asennetta. Ei ole häneltä pois, että saa rakkaansa tuntemaan itsensä ainutlaatuiseksi.

Enkä ymmärrä sitä ajatusta, että tasa-arvoisuuden nimissä kaikkien pitäisi yksin taistella samat taistelut, ei saa olla nainen ja vielä vähemmän mies. Että minä kyllä korjaan kuorma-autot ja ruohonleikkurit vaikka olen nainen, että miehistä ei ole mihinkään, mokomatkin paskat. Voi voi, olen kyllä oppinut itsekin tekemään pienet remontit ja vaihtamaan auton renkaat eikä ahdista yhtään, on voimaannuttavaa oppia uutta ja selvitä kaikesta itse. On upeaa että nainen osaa sen kuorma-auton korjata ja mies sukan kutoa, en tarkoita sitä. Oikeastaan tarkoitan sitä mitä Dr Phil sanoi viisaasti kerran ohjelmassaan: Kysy itseltäsi miten hyvä sinun kanssasi on elää. Ainakaan minä en halua elää ihmisen kanssa, joka koko ajan viestittää, että olen ämmistä hirvein vaikka mitä tekisin. Enkä haluaisi että kukaan olisi minunkaan kanssa tuntia kauempaa jos väheksyisin miestä alvariinsa.

Tässä se varmasti piileekin se totuuden siemen. Jos toiselle länkyttää jatkuvasti negatiivistä palautetta, mikään ei ole hyvä ja samalla unohtuu oman itsensä reality check niin ei voi odottaa, että tykkäisi oikeastaan yhtään mistään tai kenestäkään. Pointti on kuitenkin se, että pukeutui ihminen vaikka vaaleanpunaiseen kalsariasuun, voi silti kohdella toista hyvin ja keskittyä muihin asioihin.