Taas sorruin katsomaan televisiota ja näin jonkun sisustusohjelman, jossa esiteltiin valkoisia koteja. En taas ällistykseltäni saanut sanaa suustani kun sisustusihmiset arvostelivat haltioissaan, että OOOOH! Ihana, valoisa koti! Mutta valkoisuutta olisi voinut viedä pitemmälle. Ja mitenhän se olisi mahdollista, mietin, kun katsoin täysin valkoista kotia. Sohvatkin sumensivat silmäni vitivalkoisuudellaan. En ole sitten ihan varma kuulinko oikein, että sanoiko yksi tuomareista näitä sisustuksia rohkeiksi. Jaa, varmaan onkin. Saa olla todella rohkea ihminen, jos tuollaiseen asuntoon päästää ihmisiä kylään tai varsinkin lapsia. Mulla menis hermot jo siinä vaiheessa kun naapurin Kalle tulis punaviinin kanssa keittiöstä ja horjuisi sohvaa kohden.

Minimalismi on varmaan ihanaa, en epäile sitä yhtään. Mutta mietin ihan psykologiselta kannalta, että millainen on ihminen, joka asuu valkoisessa, minimalistisessa kodissa, jossa joka paikka kaikuu ja kaikkialla on vallalla ankeus. Lattiatkin killuivat valkoisina ja ihan selvästi näyttivät liukkailta, kiillotelluilta. Hiihtele sitten siellä villasukat jalassa ja murra lanteesi kerran viikossa. Mutta on kyllä niin makee kämppä että!! Mitä sillä on väliä, että yhteiskunta maksaa sairaalalaskut!

Valkoisissa kodeissa näyttää olevan sellainen juttu myös, että idea on tietysti se vitivalkoisuus ja poikkeuksetta sen värikaveri on musta niin sitten jos oikein haluaa näyttää villiltä niin iskee vaikka oranssin liikennemerkin johonkin yllättämään, että voi helvata! Täällähän on väriä! Siinä vaiheessa katselijan tulee pistää käsi leuan alle tuumivasti ja hänen pitää sanoa se Oooh! Miten sä keksit ton!

Onhan tämä valkojärkytys ihan ymmärrettävä kun olen boheeminpuoleinen junttimummo, joka ei viihdy missään missä ei ole jonkinlaisia värien riitasointuja ja kaaosta. Eihän muutkaan ymmärrä minun puolivalmiita hyviä "tuunausideoita", joita paikat on pullollaan mutta en minä niitä näe, kävelen yli. En luopuisi koskaan lyttääntyneestä nojatuolistani, siinä on monet villasukat saaneet elämän, en luopuisi... no varmaan yhtään mistään. Minimalisimillla ei ole minun kanssani mitään tekemistä.