Lähipiirissä on moni lapsi joutunut koulukiusatuksi. Kiusaamisen tavat vain julmenevat. Lapsia lätkitään päähän, viedään puhelimet, kastellaan kirjat, vainotaan viesteillä, jaetaan somessa nöyryyttäviä kuvia uhrista. Tämä on siitä kesymmästä päästä. Kun on päästy vallan makuun, voidaan jo alkaa kehittää tilanteeseen lisää väkivaltaa tai sitten kiusata somessa vähän lisää. Ja ihan sama, voihan uhria hieman potkaista päähän kun se makaa maassa jo muutenkin nöyryytettynä, tulee niin voittaja-olo.

Ratkaisuja on yritetty etsiä ja useimmiten kiusattu saa itse keksiä keinot. Aikuisten apu on lähinnä säälittävää hymistelyä ja kaiketi pelkuruutta. Yksi säälittävimpiä selityksiä on se, että "aina on lapset tehneet toisilleen jäyniä ja aina on kiusattu". Järkyttävintä on se, että jopa koulun rehtorit kutsuvat suoraa väkivaltaa kiusaamiseksi. Kyllä se on jo ihan muuta. Rikos.

Minä en voi käsittää sitä, että kiusaajat saavat jatkaa niljakkaita puuhiaan ilman rangaistuksia. Kiusattu itse saa vaihtaa koulua mutta kiusaaja jää lillumaan tapahtumapaikalle. Miksi kouluissa pelätään kiusaajaa? Miksi hänelle annetaan valta päättää ja jatkaa puuhiaan? Mikä viesti on toisaalle katsominen?

Näkyy olevan Ymmärrä Kiusaajan Ongelmia -mentaliteetti vallalla kuten niin monessa muunkin rikoksen ymmärtämisessä Suomessa. Kiusaamisen pitäisi olla rikos-nimikkeellä. Kiusaamisen pitäisi olla kaikkien mielestä halveksittavaa, kiusaamiseen puuttujien sankareita. Vaan ei siltä näytä.

Eikö jo järki sanoisi, että ensin pistetään kiusaaja vastuuseen, signaalin on oltava se nollatoleranssi. Tässäpä ei ole isoin ongelma se kiusaaja vaan jotkut täysin ponnettomat aikuiset ihmiset ja myös sikamaiset, kiusaamista kannustavat aikuiset. Kannustamista on myös se kun aikuinen päästää suustaan: Sekin naapurin pentti on hirveä läski, oikea luuseri. Siinä kun lapsi vieressä kuulee miten ihmisistä saa puhua miten vain, siinä oppii. Joskus on myös niin, että lasta itseään kohdellaan todella huonosti hänen omassa ympäristössään. Se kohtelu siirtyy muiden kärsittäväksi. Ymmärrän nämä kaikki pointit, olen ollut kiusattu ja tuntenut kiusaajia ja kiusattuja mutta en ole ikinä ollut koulu- enkä työpaikkakiusaaja ja siitä olen ylpeä.

Kun itse jouduin lapsena ja nuorena kiusaajat hoitelemaan, tein sen ihan omin voimin koska aikuisista ei ollut mitään apua. Joskus oli pakko vetää tyyppejä köniin mutta siihen aikaan hommat sai vielä sovittua, ei ollut niin raakaa kuin nykyisin. En ole ollut milloinkaan kova pelkämään ja olen tupannut katsomaan silmiin tilanteessa kuin tilanteessa. Kyllä olen saanut turpiini sen vuoksi joskus mutta taka-askeleita en ole ottanut. Olen aina tiennyt, että kiusaaja itse on heikko, säälittävä ihmisolento, joka tarvitsisi perusteellisen arvokeskustelun jonkun täyspäisen ihmisen kanssa. Joskus niitä kävinkin jo lapsena ja uskokaa tai älkää, minä sain 8-vuotiaana enemmän aikaan kuin koulun rehtori. Ihan vain sillä, että kuuntelin, keskustelin ja tsemppasin, että on paljon kivempi elää kun ei tarvitse hakata muita.

Asiat ovat toki toisin nykyään, raaempaa on, läppä-mentaliteetti jo pelkästään on sumentanut mikä on huumoria ja mikä huonoa käytöstä, sen lisäksi taitaa meistä useimmat olla ihan pihalla muutenkin. Mutta nämä koulukiusaajat siirtyvät joskus ehkä työelämään ja mitä ajattelette siitä kun makaatte vanhuksena avuttomana jossain ja teitä käy hoitamassa koulukiusaamisen erikoismaisteri? Jolle kukaan ei koskaan kertonut, ettei ihmistä saa lyödä eikä hänen habitukseensa puuttua. Jolle kukaan ei kertonut, että vanhuksia voi myös kunnioittaa kuten muitakin heikompia. Jolla on hyvin vähän empaattisia kykyjä tai edes yritystä siihen. Ja jos hän ei vaikka toimisi hoitajana, hän voi olla tekemässä päätöksiä, jotka määrittelevät lasten, vanhusten ja vammaisten asioita. Ainakin hänen on helppo suorittaa säästötoimenpiteet kun ihmiset on vaan numeroita eikä numeroita haittaa jos vähän heitteillä ovat. Mitä väliä!