Istuttiin olohuoneessa nuorison kanssa, kaksi koiraa hääräsi ympärillä ja oli hauskaa. Yhtäkkiä muistin jättäneeni maton parvekkeelle jo hyvän aikaa sitten ja päätin sen sieltä siirtää sisälle. Matto oli nätisti rytyssä ja nappasin sen kainalooni ja samaan syssyyn soi puhelin. Heitin maton kaikkien keskelle samalla kun vastasin puhelimeen. Tunsin piston jalassani mutten siitä kummemmin välittänyt. Poistuin toiseen huoneeseen puhumaan ja laitoin oven perässäni kiinni.

Samalla kun juttelin puhelimessa ihmettelin outoa draamakohtausta olohuoneessa. Nuoriso kiljui ja huusi ja jotain heitettiin jonnekin, kuulin kuinka tömähti, koirat juoksivat ympäriinsä, ilmeisesti purivat toisiaan ja haukkuivat. Lopetin nopeasti puhelun hämmästyneenä ja palasin olohuoneeseen, jossa älämölö jatkui äänekkäänä. Takareittä kirveli.

Maton sisälle oli parvekkeella ilmestynyt ajan kanssa ampiaispesä. Kiukkuiset ampiaiset hyökkäilivät kaikkien kimppuun. Nuoriso oli täynnä pistoksia, koirilla paukamia siellä täällä ja hyökkivät raivoissaan toistensa kimppuun. kaikki juoksivat ympäriinsä. Ei auttanut kuin napata matto taas kainaloon ja iskeä se parvekkeelle. Äkkiä ovi kiinni.

Meni hetki ennen kuin tajusimme mitä oli tapahtunut. Koirat rauhoittuivat pikkuhiljaa mutta tuijottivat toisiaan epäilevästi syrjäkarein edelleen. Nuoriso hieroi kipeitä pistoskohtiaan hiljaa valittaen. Minä en saanut henkeä enkä voinut liikkua naurultani. Toivoin vain ettei naapurit soittaneet poliisia. Sen jälkeen ei ole minun mattoni tuulettuneet ulkona paria tuntia pidempää.