Ei ole monikaan asia niin tylsä kuin urheilijoiden haastattelu. Ei se ole tosin urheilijan syy, että joutuvat näitä haastatteluja käymään ja olen monesti ihmetellyt mitä he siinä tilanteessa todellisuudessa haluaisivat sanoa.

Suomi on voittanut vaikkapa hiihdossa kultaa. Silloin tietysti hiihtäjältä kysytään: Miltäs nyt tuntuu. Hiihtäjä ei saa hymyltään vastatuksi, on onnensa taivaassa, kaksi sekuntia sitten voittanut, henki ei kulje ja silti on suussa mikrofoni ja onnesta huutava urheilutoimittaja vieressä. Mitä jos hän vastaisikin että nyt ottaa päästä, olen ikuisesti katkera ja löisi toimittajan hatun päästä? 

Yksi tavan tilanne on se kun joku hiihtäjä sitten häviää. Nyt urheilutoimittaja tulee paikalle kuin omaisensa kuolemasta juuri kuulleena. Aidon huolestuneena hän kysyy: Miltä nyt tuntuu, miten tässä nyt näin kävi? Yleensä tässä kohtaa alkaa hiihtäjän vuolas selittely pikkuvarpaan kynnen aiheuttaman kivun vaikutuksista ja urheilija sekä toimittaja tuskaisena puistelevat järkyttyneinä päitään. Totta helvetissä minä ymmärrän, että urheilija on hyvin turhautunut häviöönsä ja selostaa syitä antaumuksella, silti vaan aina ihaillen katson hiihtäjää, joka pettymyksen seasta virnistää ja sanoo että mitäs luulet että miltä minusta tuntuu. Ei selittele, joskus voittaa, joskus häviää ja aina mennään kohti uusia kisoja.

Sitten nämä jääkiekkohaastattelut. Mikä on pelistrategianne? kysyy kiihtynyt urheilutoimittaja. Aiomme viedä kiekkoa vilkkaasti eteenpäin maaleja saadaksemme, kiirettä pitää kun pitää olla monessa paikassa yhtäaikaa, hiki päässä pitää pelata, joukkueen kapteeni alkaa vuolaan selostuksen miehekkään karulla äänellä: Joukkueemme tekee kaikkensa voittaaksemme, välttelemme jäähyjä ja käytämme hyväksemme kaikki mahdolliset tilanteet maaleja saadaksemme. Jaa niinkö, nyt tuli paljon yllättävää tietoa.

Sitten matsi on voitettu. Toimittaja oikein kiehuu innosta ja menee voittomaalin tehneen pelaajan luo tekemään elämänsä haastattelun. No miltäs nyt tuntuu kun voitettiin kultaa? Hikinen pelaaja alkaa ulkoaopitun selostuksen kuinka mitali kuuluu koko joukkueelle, että yhdessä he saivat tämän aikaan ja kyllä valmentajakin on aika kova kundi ja sama uudestaan. Tässä vaiheessa toimittajan puhe on jo itkunsekaista mölinää kun hän jatkaa haastattelua. Pelaaja ottaa lungisti, vastailee ja lähtee ilakoimaan mitalia.

Onneksi on Kimi Räikkönen. Jäämies kuittaa haastattelut aina omalla tavallaan eikä niistä saa koskaan kyllikseen. Aina oikein odottaa, että formulakisa loppuu siltä päivältä ja tulee ne kuuluisat lausahdukset. Vaikkapa että: Toimiko auto kuten piti. Joo, sanoo Kimi ja häipyy paikalta juhlimaan voittoa.