Koska nyt raivoisa stalkkerini on paljastunut niin tässä hänelle uusintana tekstini ammoisilta ajoilta. Toivottavasti siitä on hyötyä hänelle.

Blogillani on nyt todistetusti yksi lukija. On ihan voittajan fiilis. Tämä lukija lähettää melko sakeaa tekstiä, joka hieman kyllä meni henkilökohtaiseksi ja täytyy nyt ihan tässä julkisesti pahoitella ja suorastaan pyytää anteeksi, että olen pilannut hänen elämänsä. Osaan kyllä itsekin sanoa asiat niin kuin ne ovat ja vähän päälle ja se kieli voi olla vahvaa. Mutta en koskaan kykene tähän lukijani kielenkäyttöön, sen hurjuuteen ja synkkyyteen. Onneksi. Minulla on vielä toivoa. Kaikki ei ole menetetty.

Toivon todella, että tämän mummon jorinat ei syökse häntä täydelliseen tuhoon. Olisi hirveää tietää olevansa vastuussa ihmisen koko elämän romahtamisesta. Siispä minä nyt ilmoitan hänelle häpeäväni itseäni ja kaikkea mitä olen elämässäni kokenut ja varsinkin sitä, että niistä tapahtumista olen kirjoittanut. En ymmärrä miten olen kehdannut niin tehdä ja olen järkyttynyt typeryydestäni. Se, että kirjoittamiseni on saanut tämän ihmisen vielä kaiken lisäksi lukemaan jokaisen tarinani nähtävästi vielä moneen kertaan, se on jotain kestämätöntä. Miten minä saatoin. Pyydänkin nyt taas nöyrästi anteeksi ja heittäydyn lattialle. Not. Never.

Lopetas kuule se spämmääminen, keksi vaikka joku kehittävä harrastus ja hymyile joskus. Voin kokemuksesta sanoa, että se kannattaa!