Joskus 70-luvulla tutustuimme vanhaan hippiin. Hora näytti aivan intiaanilta, hän pukeutui mokkatakkiin, hänellä oli pitkät hiukset ja maailman ystävällisimmät kasvot. Hän suhtautui meihin teineihin lähinnä isällisesti ja kuunteli mielellään meidän näkemyksiämme elämästä ja asioista yleensä. Hora myös kirjoitti runoja ja luki niitä meille ja me kuuntelimme.

Jotkut jengistämme olivat jo jonkin verran tutustuneet huumeisiin. Niinpä Hora päätti osallistua tähän teinien elämänvaiheeseen. Muistan ikuisesti kun hän ensin kuunteli jengimme mielipiteitä huumeista, nisteistä ja tiedusteli kokemuksiamme. Ilman mitään ennakkoasennetta hän kuunteli, viisaasti ensin tutustui mikä on jengin mielipideilmapiiri ja antoi jokaiselle tilaa sanoa ihan mitä tahansa.

Kun keskustelu oli käyty pitkään ja perusteellisesti, hän kertoi oman tarinansa. Hora oli hyvästä perheestä ja siitä huolimatta hän valitsi toisen tien mitä kotona oli tarjolla. Hän kyllä kävi koulua muttei kiinnostunut enää korkeakouluopinnoista koska valitsi "kokemuksen tien", "itsensä ja maailman etsimisen", "hippihuuhaan", kuten hän itse sanoi. Tähän elämään alkoi pikkuhiljaa kuulua huumekokeilut kannabiksesta alkaen ja lopulta Hora oli siirtynyt jo heroiiniin. Saimme kysyä ihan mitä vain ja hän vastasi rehellisesti. Hän näytti meille huume-esineistöään, saimme tutkia hassis-palaa. Hora kertoi, että huumevalistus menee siinä kohtaan pieleen kun pelotellaan ja valehdellaan, että turmio alkaa heti. Että ehei, huumekoukku alkaa yleensä sillä, että huume onkin varoitteluista huolimatta tehnyt hyvän olon sen kuuluisan ekan kerran. Tulee uskomaton tajunnan räjäytys tai jotain muuta. Tämän kerran jälkeen loppu onkin vain sen ensimmäisen kerran kaltaisen kokemuksen metsästystä, jota ei koskaan tule. Lopulta käy kuten hänelle. Lopullinen koukku.

Sitten kun olimme saaneet keskustella joka aspektista huumeista, hän alkoi kääriä käsivarsiaan näkyviin. Tuijotin satoja neulan jälkiä hänen käsivarsissaan. Hän kysyi meiltä, että olisiko tämmöinen teistä kivaa? Kuluttaa päivä huumeannosten hankintaan, etsiä aina vain uutta paikkaa piikille, unohtaa normaali elämä ja arkiset ilonaiheet, joka muuttuu kovaan ja väkivaltaiseen maailmaan, jossa kaikki on kaupan eikä ketään säälitä. Hän kertoi karmivan todellisuutensa ja kuuntelin vain hiljaa.

Katselin Horaa ja mietin miten tämä ihana, viisas ihminen oli mennyt omien valintojensa seurauksena synkkään maailmaansa. Kuitenkin hän oli säilyttänyt vielä joitakin piirteitään, jotka saivat hänet pitämään tästä teinijengistä koska olimme pelastaneet hänet hakkaajien käsistä. Kun keskustelu oli käyty ja oli aika mennä eteenpäin, lähti Hora etsimään seuraavaa fiksiä.

Näin hänet vähän vanhempana steissillä. Tuon kauniin miehen kasvot kirkastuivat kun hän tunnisti, halasimme. Hänen kauneuttaan ei pilannut hakatut kasvot. Kysyin miten menee ja hän vaan hymähti, että yrittää pärjätä. Kävimme vielä ikimuistoisen keskustelun ja sain kertoa hänelle, etten ikinä ole edes harkinnut mitään huumeita hänen huumevalistuksensa jälkeen. Sitten toivotimme toisillemme hyvät jatkot ja olis kiva vielä joskus tavata. Emme tavanneet enää sillä tänä samana iltana Hora tapettiin Kaisaniemen puistossa.