Joskus nuoruudessani selvisi, että isälläni olikin lapsi jossain päin Lappia. Minulla ja sisaruksillani on siis tuntematon veli eikä hän varmaankaan tiedä meistä mitään. Isäni oli joutunut täysin tahtomattaan ja viattomana lomaromanssin pyörteeseen ja asiat menivät siihen, että kotona odottava vaimo unohtui ja rakkauden hedelmä sai alkunsa tämän Lapin naisen kanssa. Asia kyllä selvisi äidilleni, joka tuttuun tapaansa veteli isää turpaan ja asiat selvitettiin perinpohjin.

Faijaa aina kiusasin lomamatkan seurauksista ja naureskeltiin, että pitää olla tarkkana jos menen Lappiin ja rakastun siellä paikalliseen mieheen. Silloin on varmistettava, että ei kai vaan isä juuri siinä perheessä ole käynyt ja olemmeko lempeni kohteen kanssa kenties sukua. Naureskeltiin siihen asti kunnes menin sattumalta ihan samaan paikkaan ja tapasin lasteni isän siellä. Naurua pidätellen tiedustelin isältäni miten oli asian laita, että voinko edetä ja kihlata tämän hienon miehen. Faija hekotteli, että sano vävypojalle terveisiä.

Niin minä sitten perustin perheen Lapissa ja asuin ihanassa erämaassa hyvin pitkään. Elämä oli täydellistä ja erittäin mielenkiintoista. Mutta tästä minun ei pitänyt kirjoittaa vaan siitä, että nyt minua harmittaa, etten kysynyt isältä tietoja, joilla olisin voinut yrittää etsiä tätä tuntematonta veljeäni. Asiasta emme kuitenkaan usein puhuneet, korkeintaan yleisluontoisia muisteluita. En vaan typeryyttäni tullut kysyneeksi ja nyt tekisi mieli potkaista itseäni polveen. Kaiketi on myöhäistä saada tietää eikä ehkä veljeä kiinnostaisi meistä edes tämän enempää tietää.

Jos yhtään tuntuu tutulta moottoripyörän tuoma etelän vetelä 60-luvun alusta niin pistäpä viestiä. No, toivoa aina sopii vaikka tämä toive ei varmasti toteudu mutta missä ikinä veljeni oletkin niin tiedä, että ajatuksissa olet ja toivon sinulle kaikkea hyvää!