Olen yrittänyt etsiä vähän värikkäämpää tekstiiliä  makuuhuoneeseen. Vaikkapa jotain lämmintä pastellisävyä ja kuviota, jotain sellaista mitä ei joka paikassa ole. Etsiminen oli täysin turhaa ainakin suomalaisissa nettikaupoissa. Lopputulos oli beessiä ja harmaan lukuisia sävyjä tai sitten tumman sinistä. Mikäs siinä jos joku sellaisia haluaa mutta en minä ainakaan.

Sitten pyörin kaupat kaikki läpi ja kas! väritarjonta oli lähinnä harmaata. Minä en ikinä ole ollut harmaan ystävä, se ei vaan puhuttele minua. Tajuan hyvin, ettei Suomessa ole tarpeeksi asiakkaita ostamaan kymmeniä eri vaihtoehtoja niin, että kaupallekin jäisi jotain kassan pohjalle, joten tehokkuuden nimissä tarjotaan kaikille samaa. Onneksi olen kova ompelemaan ja olen löytänyt hienoja kangaskauppoja ulkomailta, tekasen uuden tilkkutäkin tuossa piakkoin. Ennen ostin kaiken periaatteesta Suomesta mutta kun nyt ollaan menty kerran EU:hun ja globaaliksi muutenkin niin pitäähän minunkin laajentaa periaatteitani. Niinhän puolustusvoimatkin kuulemma teettävät muonajuttunsa jossain muussa maassa niin miksen minäkin osta villalangat Virosta ja kankaat Englannista ja elektroniikan Saksasta sekä petivaatteet USA:sta.

Muutenkin ottaa päähän tämä Suomen meininki kun on pelkkää S-kauppaa ja K-kauppaa ja ABC:ta ja kaikki ketjutetut kahvilat, ravintolat ja muut iänikuiset kaupat. Tietysti taustalla on logistiikan tehokkuus ja kaikenlainen muu järkevyys mutta kyllä ottaa pattiin kun menet mihin tahansa kauppaan missä tahansa paikassa Suomessa niin samat pullat ja leivät saat joka paikassa. Kaipauksella muistelen Berliinin pikkumyymälöitä. Aamulla sai kätevästi tuoreet paikalliset sämpylät alakerran myymälästä. Läheisen lihakaupan myyjä odotti aina innokkaana lihakirves kädessä, että mitähän tänään teille laitettaisiin.

Täysin epäloogisesti ja järjettömästi haaveilen siitä, että meillä olisi kaikenlaisia pieniä kivijalkaleipomoita omine tuotteineen, kuten Helsingin Kalliossa ammoin oli Avikaisen leipomo (jos se on vieläkin niin sydämestäni suosittelen siellä käyntiä!). Pieniä ravintoloita mistä saisi kunnon pihvejä ilman fine dining -hintaa eikä iänikuisia pizzoja hampurilaisia. Ehkä kotiruokaa jostain muusta ravintelista ja leppoisaa tunnelmaa. En halua mennä joka kaupungissa täsmälleen samanlaiseen ravintolaan täsmälleen samanlaisen menun pariin. En, en, en.

Jos jossakin joku yksityinen myymälä menestyy, tulee paikalle Ryhmä X ja haukkaa myymälän itselleen. No, enhän minä mitään kaupan alasta ymmärrä muuten kuin asiakkaan näkökulmasta. Mutta sehän tässä ärsyttävintä onkin: ei asiakkaan näkökulma mitään ratkaise vaan kaikenlaisten ryhmittymien oma etu. Haluaisin istahtaa vaikka päivittäin pieneen kahvilaan, ostaa kahvia ja vaikka sekoittaa pienen viskin siihen ja nautiskella se. Haluaisin lähileipomon antimia ostella, en Ranskan pakastepatonkeja vaikka ei siinäkään mitään vikaa ole. Tiedän, ettei kahvilan pitäjä sillä eläisi mutta kun ihminen on itsekäs ja ajattelee vaan omaa nautintoaan. Tehokas insinööripuhe vaan latistaa tunnelman.

Edit: Tässä parikymmentä vuotta vanha juttu Avikaisen leipomosta, jota lämmöllä muistelen.

http://www.selkaklinikka.com/avikainen.html