- Irakilaiset ovat hirveitä. He huutavat ja möykkäävät joka paikassa ja haluavat tulla Suomeen saamaan meidän rahat ja hyvinvoinnin ja sitten vain pilkkaavat meitä.

- Hyi! Olet siis rasisti kun sanot noin, miten kehtaat! Montako irakilaista tunnet ja kyllä Suomen pitää auttaa Kaikkia Ihmisiä, oli niitä kuinka paljon vaan ja mistä vain tulisivat, kyllä rahaa löytyy jos halutaan, tulee mullekin automaatista aina kun haen. Pitäisi sinut haastaa oikeuteen. Me halveksimme sinua ja pidämme sinua idioottina koska vain me tiedämme totuuden. Olet suvaitsematon ja rajoittunut. Hyi!

- Suomalaiset ovat autisteja rasisteja. Vihaavat vaan muita kansoja, ovat junttia roskasakkia, menevät tunnetusti metrin päähän jos joku ihminen yrittää tulla keskustelemaan suomalaisen kanssa, ettäs kehtaavat. En edes välitä peittää halveksuntaani heitä kohtaan. Nuo typerät tietämättömät moukat. Rasistit!

Rasismi on siis sallittua kun halutaan kertoa miten surkeasti suomalaiset käyttäytyvät kohdatessaan muita kansoja. Silloin voidaan ottaa suomalainen rotu-kortti käteen ja heiluttaa sitä vaikka juuri huohotti itse heiluttaja, että suomalainen on rasisti. Mitä pahaa on siinä, että ottaa pidättyväisesti vieraat vastaan? Onko jotenkin huono asia, että suomalainen ei ole heti syleilemässä muualta tulleita kun jo pelkkä naapurikylän ihmisen kohtaaminen voi ahdistaa? Mistä johtuu, että jatkuvasti nykyisin tulee tunne näitten paasaajien puheista, että on jotenkin säälittävää ja hävettävää jos reagoin suomalaisesti - mitä se ikinä tarkoittaakaan? Pitäisikö olla niin, että kun ihmismassat tulevat Suomeen me heti teemme letkajenkan tulleiden kanssa ja huudamme ystävyyttä? Ei pidä. Jos kaikilla ihmisillä on nyt oikeus olla ja elää tässä maailmassa, kuten saarna kuuluu, se oikeus on myös meillä.

Minä olen korvia myöten täynnä tätä halveksivaa asennetta suomalaisia kohtaan. Missään vaiheessa, en ikinä, aio pyytää anteeksi sitä, että olen suomalainen enkä aio koskaan tuntea mitään huonommuutta siitä, että olen suomalainen. Minä itse tunnen tyyppejä, joita tämä suvaitsevaistoporukka olisi surutta kutsunut rasisiteiksi. Nämä tuntemani tyypit ovat kuitenkin välittömästi muuttaneet asenteensa ja ruvenneet kenen tahansa kanssa ystäväksi kun ovat esim. pakolaiseen tutustuneet jos ovat tyypin hyväksi havainneet. Ei siinä muuta tarvittu kuin keskustelua ja muutama jalkapallomatsi. Enemmän on sillä tavoin saavutettu kansainvälistä ystävyyttä kuin yrittämällä herättää jotain syyllisyyttä tyyliin "voi te reppanat junttisuomalaiset kun te ette tajuu hei". Ja sori beibit, minut on kasvatettu vieraanvaraisuuteen jo lapsesta asti. Se, jos mikä, on suomalaisuutta.

Minä en häpeä suomalaisena sitä, että olen pidättyväinen ja epäluuloinen. Minä olen paljon vähemmän rasisti kuin te ns. suvaitsevaiset. MInulle on ihan sama onko ihminen kuusta vai jupiterista vai indokiinasta, onko hän musta, punainen vai kirjavankukertava. Minulle ja minun kaltaiselleni roskaväelle on merkitystä vain sillä mikä se ihminen on, johon elämässäni tutustun. Minä teen sen tavallani ja hyväksyn kaikki, jotka hyväksyvät minut. Minulla on oikeus myös olla hyväksymättä mutta silti en ole rasisti. En vain satu pitämään kaikista ihmisistä. Mutta puhunkin nyt arjessa kohtaamisesta. Olen liian vähäpätöinen roskasakin jäsen, että kykenisin puhumaan ylevistä ihmisarvoista, te voitte hoitaa sen puolen. Minä yritän vaan pärjätä täällä varsinaisessa arjessa.

On ihan eri asia puhua 30 000 henkilön pakolaismassasta, silloin voin monikin pelätä ja olla raivoissaan ja vaikka sitten rasisti. Mutta kun nämä samat 30 000 henkilöä jalkautuu kansan pariin, tulee suomalainen näyttämään kauneutensa: arjessa kun kohdataan, kohdataan sitten kunnolla. Kaikki perustuu silloin ihmisten väliseen kunnioitukseen tai sen puutteeseen. Seassa on varmasti rasisteja kummassakin leirissä mutta niinhän asiat aina menee: jotkut tulee ystäviksi, jotkut ei eikä ole kyseessä rasismi vaan henkilökemiat. Jotkut vihaavat toisiaan, jotkut ei. Jotkut eivät koskaan lakkaa vihaamasta ja haluavat hakata kaikki, puolin ja toisin.

Itse aikoinaan tutustuin vietnamilaiseen naapuriini. En edes ajatellut mistä hän oli kotoisin, hän oli minulle vain naapurini. Tutustuimme toki toistemme kulttuureihin ja ihmisinä muutenkin. Mutta hänpä minua huijasi ja ystävyys loppui siihen. Ei sen takia, että hän oli vietnamilainen enkä leimannut kaikkia vietnamilaisia sioiksi. Minulla on ihania venäläisiä ystäviä, he ovat parhautta, rakastan heitä suorastaan. On monia muitakin. Jopa stadilaisia mutta ei yhtään turkulaista tosin. Vaan ei tällä kansallisuudella ole mitään merkitystä. Parasta sanoa, että ystäväni ovat ihmisiä.

Minä tunnen suomalaiseni. Kun jääräpään suomalaisen saa ystäväksi, hän myös sellaisena pysyy. Minä rakastan omaa kansaani ja kaikkia sen heikkouksia mutta vahvuuksia on vaikka muille jakaa. Yksi niistä vahvuuksista on se, että suomalaisesta tulee paras ystävä uudelle suomalaiselle ja vain siksi, että suomalaisella on juuri nämä parjatut ominaisuudet joita kuulemma meillä on eräiden Paremmin Ajattelevien mukaan.  MInä näen ne vain positiivisena voimana. Olen myös ylpeä rodustani. Niinhän ne kuulemma jotkut pakolaiset raivosivat Ruotsissa, etteivät astu bussista ulos ennen kuin pääsevät kaupunkiin asumaan, "koska me olemme arabeja", huusivat. Tämmöisiä me ihmiset ollaan, mistä sitten ikinä tullaankaan. Me ollaan meitä..