Ihan pienestä asti olen kuullut ukistani tarinoita. Oli selvää, että vaikka ukki oli selviytyjä, oli hänelle kipeä paikka kun hänet oli vauvana hylätty köyhäintaloon eikä äitinsä myöhemmin halunnut olla missään tekemisissä. Ukkini oli kirjoittanut  neljä vahakantista vihkoa, jossa kuvaili elämäänsä tarkkaan. Sinne hän myös kertoi arvonsa, inhmilliset piirteensä ja mm. tarinan tilanteesta, jossa tapasi mummoni. Kirjan lopuksi hän myös omisti oman luvun isälleni, jossa antoi ohjeita elämään ja opetti elämän ymmärrystä.

Tänä syksynä päätin selvittää koko tarinan. Veljeni otti isä-linjan dna-testin Y67 sekä ns. serkku-eli Family Finder testin. Itsekin teen serkku-testin lähiaikoina. Minä liityin SSHY:n jäseneksi ja aloin tutkia kirkonkirjoja sekä vanhoja lehtiä netin digipalveluissa. Sen lisäksi liityin kaikkiin mahdollisiin Facebookin sukututkimusryhmiin. Päätin tarkistaa ukin kirjoitukset fakta-pohjalta.

Ensin tilasin ukista virkatodistuksen, jossa näkyi myös hänen äitinsä tiedot sekä avioliitot sekä kaikki ukin sisarukset. Jo siitä näki monta seikkaa, jotka helpottivat tulevia tiedonhakuja. Virkatodistuksia tilasin aina siinä vaiheessa kun jäljet jostain henkilöstä "kylmenivät" ja taas pääsi jatkamaan. Ajan kuluessa myös opin lukemaan kirkonkirjojen tietoja siten, että ne aina veivät seuraavaan tiedonmuruseen.

Tietoa alkoi tulla useasta paikasta. Ensin selvisi, ettei ukkini isä voinut olla se, jota hän siksi luuli ja jonka nimen hän oli saanut. Selvisi myös, että leskiäitiänsä oli pappi puhutellut salavuoteuden takia koska oli tehnyt kaksi ns. äpärää. Askel askeleelta tarina alkoi muotoutua, löytyi järkyttäviäkin lehtijuttuja tietyistä kuolemantapauksista sekä muita ilmoituksia, jollaisia ei nykyisin voisi kuvitellakaan, että kukaan läheisistään lehdessä ilmiottaisi. Valtion arkistosta löytyi suorastaan valtavasti tietoa! En ollut uskoa silmiäni kun sain montakymmentä dokumenttia ukistani.

Tilasin myös ukkini sotilaskantakortin ja kas! siellä oli maininta rikosrekisteristä. Sitten piti selvittää se ja olin ihan ihmeissäni kun sain lukea oikeuden pöytäkirjat, joissa ilmeni, että ukki oli varastanut kilon voita. Hän oli ajatellut silloin pientä poikaansa, jolla ei joka päivä ollut ruokaa eikä ukki voinut olla varastamatta. Se pieni poika oli isäni. Sitten luin ukin kirjoittaman vetoomuksen tuomarille. Tästä rikoksesta ei suvulla ollut mitään tietoa.

Tilasin myös ukin osoitetiedot vuosikymmenien varrelta ja googlesta kahlasin kaikki ne talot, joissa hän oli perheensä kanssa asunut. Sain köyhäintalon paperit, tiettyjen sukulaisten hautauspaikkatiedot, vaikka mitä.

Lisäksi facebook-ryhmissä sain aivan ratkaisevaa apua ja kun veljeni dna-tulokset valmistuivat, löytyi jopa serkkuja ja muita yhteyksiä, joista ei olisi kuuna päivänä edes osannut haaveillla ennen näitä testejä. Sitä mukaa kun tietoa tuli lisää, muuttui tiedonhallinnan täsmällisyys ihan olennaiseksi. Paperitulosteet kaikesta ja jatkuva vihkoon merkkaaminen kaikesta, myös ideat merkkasin, auttoi aina palaamaan milloin mihinkin yksityiskohtaan, joka taas johti toiseen tiedonjyväseen ja suvun jäseneen, joka taas johti siihen ja tähän.

Kaikki henkilöt, syntymä- ja kuolinajat ja muuta asiat kannattaa ja pitää aina vahvistaa virallisista dokumenteista. Vaikka sukupuu vilkuttaa "osumaa", pitää ensin tarkistaa osuman todellisuus, ennen kuin liittää mitään omaansa, ettei huolellinen työ ole tehty turhaa.

Suomessa tehdään ns. yhteistä sukupuuta, johon aikanaan kaikki Suomen suvut liittyvät sukututkimusten edetessä. Siellä on minunkin sukuni jo. Hassuinta on se, että kuvittelin meillä olevan pieni suku mutta kas vaan! Monta sataa henkilöä on löytynyt ja ollaan päästy 1500-luvulle asti. Mielenkiintoista on myös se miten suvut voivat liittyä toisiinsa ihan yllättävällä tavalla. Tunnen nyt erään, jonka dna liitty minun perheeni isän sekä äidin sukuun vaikka nämä ovat eri puolilta Suomea. Kaiken lisäksi hänen puolisonsa dna onkin yllättäen minun mummoni eli isäni äidin sukua.

Kyllä tämä maksaa jonkin verran mutta toisaalta niin maksaa kaikki muukin. En oikeastaan osaa määritellä hintaa tämän sukututkimuksen mukana tulleista juurista, joita minulla ei oikeastaan koskaan ollut. Saamieni tietojen perusteella olen myös vakavasti alkanut miettiä, että geenimuisti voisi olla totta. Voi tietysti olla myös sattumaa omat kiinnostuksen kohteeni mutta mutta...

Ei minua kiinnostanut saada tietää, että olisin jonkun aatelisen Örjan Von Pyttipannun jälkeläinen. Minä suorastan hullaannuin siitä tiedosta, että esi-isäni olivat tavallisen kansan selviytyjiä, käsityöläisiä ja rohkeita tyyppejä. Muutama merimieskin oli seassa, joista yksi oli hukkunut haaksirikossa Atlantilla 1900 -luvun alussa. Veljessodassa oli taistellut saman perheen jäseniä kummallakin puolella toisiaan vastaan. Lapsikuolleisuus oli ihan valtavaa. En käsitä miten nämä esi-isäni selviytyivät esim. siitä, että seitsemästä lapsesta viisi kuoli hinkuyskään, vesirokkoon, vilustumiseen tms. Jatkuva huoli lasten terveydestä, ruoan riittämisestä, pärjäämisestä.

Sillä aikaa Örjan Von Pyttipannu hinkuttaa piikaa raskaaksi ja miettii mistä saa lisää maita ja mantuja ja rahaa. Sitten piika synnyttää ns. Örjanin äpärän ilman isän nimeä ja kantaa vastuun hirveästä haureudesta kun taas Örjan on jossain kyläneuvostossa sillä aikaa pönöttämässä omassa erinomaisuudessaan. Tällaisia kuvioita on selvinnyt ja nyt alan tajuta mistä minuun kasvaneet arvot ja ajatukset ovat tulleet. Sieltä niin, kaukaa. Sukupolvi sukupolvelta on tieto ihmisten kohtaloista vieneet ajatuksia ja arvoja eteenpäin. Vaan parasta sieltä on se itsestäänselvyys, että ei olla tunnettu olevansa mitenkään huonoja vaikka ollaan oltu köyhiä ja kipeitä. On ymmärretty oikeudenmukaisuus ja se, ettei sitä aina saa. Joskus se pitää myös ottaa. Sieltä se omanarvontunto on tullut. Näiltä vastuunkantajilta. Ei siltä Örjanilta.

Monet ovat myös varoittaneet minua, etten kertoisi perimäni antaneista ihmisistä kun "ne on vaan niitä tavallisia ja ovat varmaan myyneet viinaakin". Siihen olen tuhahtanut hyvin määrätietoisesti: En häpeä sukuani enkä juuriani, päinvastoin. Jos joku on myynyt viinaa, on hän saanut siitä rahaa elämiseen. Yleensäkin ottaen kaikkea pitää katsoa aina aikaa vasten. Ehkä miettiä mitä minä olisin tehnyt pitääkseni perheeni leivässä. Ja mitä huonoa muka on ns. tavallisuudessa?

Kunnioitus tavalliselle kansalle tulevan itsenäisyypäivän kunniaksi. Olen ylpeä, että kuulun Suomen rakentaneisiin peruskansalaisiin. Se on ylväs asia.