Nuorena ja ylväänä tyttösenä totesin jossain diskossa, että olis täysin järkyttävää jos joutuisi joidenkin maalaisten kanssa viettämään iltaa, että kyllä täällä on ihan eri meno kuin muualla, ikinä en lähtisi stadista minnekään... Haahaah! Tämä tuli elävästi mieleen kun sitten eräänä iltana istuin tyyppien kanssa Ladassa jossain kaukana ja yhdellä oli karvalakki vinossa ja suussa kääritty sätkä, toisella oli Kossupullo kädessä ja hän joikasi hurmiossa. Eräällä oli pipon käyttö taidelaji. En lakannut ihailemasta miten irrallaan hän piti pipoa päässään, se keikkui mutta pysyi siellä. Kuskilla punoitti niska kun hän olisi halunnut olla menossa mukana mutta häntä odotti vain loputtoman pitkä yö auton ratin takana. Meidän lisäksi oli vielä kolme muuta enkä tänä päivänä käsitä miten me kaikki siihen pieneen punaiseen Ladaan mahduttiin. Mutta minä olin siinä niin onnellinen enkä olisi halunnut olla missään muualla. Tunnelma oli tiivis ja leppoisa, missään ei ollut mitään järkeä ja kaikki eli omaa maailmaansa lauantai-illan kunniaksi. Niin vähän tiesi ennen tätä hyvästä se stadin diskomimmi ennen kuin pääsi sinne missä aidot kansanihmiset elävät (öisin).

Siitä sitten menimme ravintolaan, jossa esiintyi innokas humppayhtye. Tuijotimme heitä aikamme ja aioimme vakaasti tanssia koko illan porukkamme voimin. Kaukana olivat diskon välkkeet, suitut ihmiset ja satiinihousut. Nyt oltiin aidon äärellä. Ja eiku humpalle ja melko pian poromiehen nutukkaat osoittautuivat liian liukkaiksi moiseen menoon ja pam! Kaaduimme tanssilattialle. Vierekkäin selällämme katsoimme toisiamme ja sätkimme jalkoja ilmassa: Käyhän sen näinkin. Eikä kukaan tuijottanut, normi-ilta.

Kyllä sinä iltana oli otsaanlyöntikilpailutkin - jotain kylän keskinäisiä kähinöitä - mutta se varmasti puhdisti siinä määrin ilmaa, että pian riitapukarit joivat baaritiskillä kaljaa ja päättivät antaa menneiden olla. Mitä siitä, että nokka oli turvonnut ja toisella silmä musta, emme tartu pieteetteihin. Siellä äijät lopulta kaulakkain lauloivat.

Eräs ukko yritti muina miehinä istua nurkassa ystävänsä kanssa oluset nenän edessä, kiireellä näytti juovan ja kovasti pälyili. Ravintolan ovi aukesi ja tormakan näköinen emäntä karjaisi: Ja täälläkö se homopari on istumassa, nyt ukko kotiin ja heti! Nainen miltei kantoi miehensä autoon ja sitten suuntana oli koti-ilta. Mitä lie sielläkin sitten tapahtui.

Kaikki olivat enemmän tai vähemmän humalassa ja kelkkapuvut höyrysivät. Lähdimme siitä kavereiden kanssa taas autolla jonnekin pimeyteen. Kun näimme revontulet, ahtauduimme ulos ja menimme lumihankeen selällemme makaamaan. Katselimme taivasta ja pääsimme sfääreihin. Yksi tyypeistä joikasi taas ja toinen lauloi humppaa. Ei tarvittu siihen aikaa tosi-tv:tä eikä Putouksia. Meillä oli paljon hauskempaa ihan siinä keskenämme täydessä todellisuudessa.

Silloin entinen diskokinkku katseli revontulta ja ajatteli, että onneksi ei tarvitse heilua diskossa glitteripaidat hiessä, pelata ihmissuhdepelejä ja murehtia gramman painonnousua. Eiku karvalakit päähän ja menoks. Punainen Lada lähti puksuttamaan pakkasessa eteenpäin, kyydissään joukko ihmisiä, joiden ystävyys on kestänyt tähän päivään asti eikä lopu ikinä.