Olen ollut aina sairaalloisen kiinnostunut brittiohjelmista sekä varsinkin skandinaavisista. Olen pitänyt kiihkeitä puheita niiden puolesta silmät palaen ja kärsinyt kun niitä ei voi nähdä enemmän. Ai ei vai. Sain asian järjestettyä ja nyt on suomalainen tv jäänyt unholaan ja katson lähes pelkästään Ruotsin ja Ison Britannian kanavia.

Sillä aikaa kun me täällä Suomessa saamme nauttia Hercule Poirotin uusintoja nro 64 sekä Neiti Marplen uusintoja nro 674 ja varsinkin järkkyä Viidakkoperhettä, minä katson aivan uusia dekkareita ja muita ohjelmia. Olen kuin astunut eri maailmaan, saan tietoa ja elämyksiä aivan eri tasolla.

Löysin riemastuttavan ruotsalaisen sarjan Fallet, joka on nordic noir -tyylistä mainio parodia. Siihen on lisätty kaikki kliseet mitä ajatella saattaa, saa nauraa hulluna ja jopa jännittää! Ihana, kohtelias englantilainen ja tietysti hörökorvainen etsivä tulee Ruotsiin tutkimaan rikosta ja saa kumppanikseen yksioikoisen ruotsalaisen naisetsivän. Myös aivan loistavat kansallispiirteiden kliseet tulee esiin enkä  olisi uskonut, että Stina Rautelin suomalaisena oikeuslääkärinä saa minut räjähtämään nauruun. Poliisiaseman päällikkö on suloinen nössykkä, haluaa silitellä kaikkea ja tulla toimeen jokaisen kanssa, järjestaa jos minkälaista traumankäsittelyä vaikkei kukaan ole erityisemmin traumatisoitunut. Koko tämä sarja on niin parhautta, että oikein kihisen kun alan uutta jaksoa aina katsoa. Arvaatte varmaan ettei tästä ole enää paluuta iänikuiseen Neiti Marplen uusinnan uusintojen katsontaan...

Aivan sikamaisen jännä trillerimäinen sarja brittein saarilta nimeltä Line of Duty kausi 4, saa hapen loppumaan ja sydämen hakkaamaan kun taas voi katsoa uuden jakson. Se on ihan erityistä tällaiselle ihmiselle, jolla ei ole muuta elämää kuin tv.

Ja ne dokumentit. Voi kiesus! Fallet Kevin oli hyvin järkyttävä kolmiosainen sarja siitä miten kahta pientä, ruotsalaista lasta, 4- ja 7-vuotiaita, kuulusteltiin useita kertoja erään pienen lapsen murhasta epäiltynä. Kyllä tuli hirveä olo kun sai nähdä videoista miten tuota 7-vuotiasta kuulusteltiin ja johdateltiin jopa viisikin tuntia kestävässä kuulustelussa. Uhkailtiin, ettei äiti saa tulla hänen luokseen ellei hän kerro suurinpiirtein olevansa syyllinen. Ei tästä enempää jos se joku päivä tulee Suomessa.

Ihanin dokumentti ikinä oli Nils Aslak Valkeapäästä. En muista milloin viimeksi olen alkanut liikutuksesta itkemään ja ihailemaan jonkun ihmisen sielua. Eräässä kohtaa kerrottiin, että pienelle saamelaistytölle oli äitinsä salaa opettanut joikaamista silloin kun se oli lähinnä kiellettyä ja halveksittua. Nils Aslak oli sitten kuullut tästä tytöstä ja pyysi mukaan kiertueelle joikaamaan muiden kanssa. Tyttö oli palannut joikauskeikoilta kotipaikalleen ja pappi oli tullut paasaamaan pienelle tytölle, että tämä joutuu nyt helvettiin eikä pääse taivaaseen kun oli joikannut. Tyttö kertoi tämän suruissaan Nils Aslakille ja mies oli  kysynyt tytöltä haluaisitko sinä todella mennä taivaaseen, jossa ei saa joikata. Kun tämän siinä dokumentissa näin, tajusin syvällisesti mitä joikaamisen kieltäminen ja häpäisy voi tarkoittaa ja mihin se ihmisessä liittyy. Se on sama kuin katkastaisiin jalat ihmiseltä ja sanoittaisiin, että et sinä niitä tarvitse, kävele käsilläsi. Kyyneleet valuivat silmistäni enkä meinannut millään rauhoittua. Dokumentti oli tehty niin kauniisti ja taiten, etten voinut vähään aikaan mitään muuta katsoa. Muistin myös miten Nils Aslak tuli meidän stadilaiseen kouluun esiintymään ja se hiljaisuus kun kaikki kuuntelivat joikua ihmeissään. 

Ei tarvitse Netflixiä, ei mitään. Saan nyt uutisia, keskusteluja, ohjelmia, viihdettä yllinkyllin. En tiedä miksi suomalainen televisio ei minuun tehoa mutta hyvä niin, olen saanut paljon aikaiseksi kun ei ole juuri tarvinnut telkkaria avata. Oikeastaan kyllä tiedänkin ja olen sitä mieltä, että Suomessa voisi tv-kanavat vähentää viiteen. Joka kanavalla samankaltaista ohjelmaa, viihdettä ja räkätystä. Samalla lailla tehtynä, vähän konseptia vaihdellen mutta sama asia. Aina kun alkaa uusi kausi jossain sarjassa, näytetään 47 edellistä kautta ennen uutta kautta. Miksi?

Esimerkiksi Ruotsissa on pelkkään yleissivistystä lisääviä kanavia. Niillä kanavilla tulee käytyä ihan siitä ilosta, että ei ole sellaista näkynyt Suomessa. Meillähän oli kaksi fantastista kanavaa: FST5 ja Teema, joilla tämänkin olisi voinut toteuttaa mutta ei. Kanavat yhdistettiin eli tieto ja sivistys kutistettiin yhteen kanavaan kun taas läpän heitto ja viihde monistettiin kaikkialle. Ja voisitteko lopettaa sen Uusi Päivä-sarjan pliis. Tehkää sillä rahalla jotain muuta, vaikka kansalaisten oma kanava.

Ja sydämellinen kiitos pakkoruotsista. Rakastan jokaista vuotta, jolloin sain sitä opiskella. Vaikka en ole sitä kieltä paljon tarvinnut puhuessa, olen sitä tarvinnut lukiessa ja asoita seuratessa.

Mutta nyt kyllä virkkuukoukut heiluu eri tahtiin kun saa verrytellä kielitaitoaan ja nähdä maailmaa eri vinkkelistä. Ainoa ongelma on tästä uudesta tv-harrastuksesta seurannut: ruotsalaiset sisustusohjelmat vie järjen, haluan koko ajan tehdä jotain kodilleni ja apinoida heidän ideoitaan koska ne tuntuvat omiltani. Merkillinen ilmiö tv:n katsomisessa nykyisin minulla: ajatustoiminta on lisääntynyt, vireys myöskin. Eiköhän se olisi tv:n tarkoituskin.