Äiti, sinua ei enää ole. En voi halata enää sinua, tuntea sinun harmaita hapsiasi poskeani vasten, äidin omaa tuoksua ei enää ole. Halaan sinun puseroasi, säästin sen, jotta voin katsella ja kosketella sitä. Vain muistot sinusta ovat jäljellä, minun pieni äitini. 

Viime jouluna vielä kannoin sinua kun et voinut enää kävellä. Olit kuin pieni lintu sylissäni, sain sinut nostettua vielä viimeisen kerran saunan lauteille koska sitä niin toivoit. Heitimme hiljaisuudessa löylyä, sitten pesin sinun vähäiset hiuksesi, sain hoivata sinua kun et enää itse jaksanut. Et enää puhunut paljoa, et löytänyt sanoja. Mutta katseesi oli niin lämmin, hymysi oli niin tuttu ja ihana.  Hetki oli hyvin kaunis. Se että sain sinut pestä, oli minulle suuri asia.  

Kysyin sinulta oletko onnellinen. Sanoit vain hiljaa, että en, koska kaikki on niin tyhjää. Teit hyvästejä elämälle ja hyvästelit meitä, sinun perhettäsi. Tiesin, ettei meillä ole enää paljon aikaa, että pian minä menetän sinut. 

Sitten sinä vaan eräänä päivänä olit siinä valkoisessa arkussa. Näytit siltä kuin vain nukkuisit, kaunis äitini. Silitin hiuksiasi vielä viimeisen kerran. Ei ollut mitään väliä minkä ikäisenä siinä itse olin, olin kuin pieni lapsi, itkin ääneen äitini perään. Itkin ääneen: Äiti! Äiti!  

Ensimmäinen joulu ilman äitiä.