Viikon verran on ollut hirveä kohu jostain ranskalaisesta miehestä, joka kehtasi tunnustaa tykkäävänsä nuoremmista naisista. 

 

Mitä sitten? Onhan se nyt jokaisen oma henkilökohtainen asia minkälainen ihminen miellyttää? Ketä enää yllättää/järkyttää, että vanhempi mies tuntee vetoa nuorempaan naiseen? Kuinka monet vanhemmat naiset on jätetty kun ukot ovat löytäneet nuoremman? Luulen, että tämä on ihmisen biologiassa tai sitten niin, että vanhempi ihminen on ulkonäöltään vanhempi mutta sielultaan ikuinen parikymppinen.

 

Sitä paitsi ajat ovat muuttuneet. Tuo ei ole enää miesten etuoikeus. Tunnen lukuisia jopa minua vanhempia naisia, jotka seurustelevat kolmekymmentäkin vuotta nuorempien miesten kanssa. On ihan aitoa rakkautta, myös pelkkää seksiä joillakin, ihan samanlaista ihmissuhdekirjoa kuin omankin ikäisten kanssa. On ollut naisia, jotka ovat silmät kiiluen käyneet nuoren miehen haaroväliä puristelemaan. Naisia, jotka vain ovat löytäneet niin lujan yhteyden nuorempaan mieheen, että se on ollut menoa kummallekin. Tunsin naisen, joka oli seksisuhteessa lapsensa koulukaverin kanssa. Mutta tunsin myös miehiä, jotka aidosti rakastivat nuorempia naisiaan ja naiset heitä. 

 

Kyllä minäkin parikymppisenä muistan kun tanssin vanhan miehen kanssa ja hän silmät melkein kyyneleissä sanoi minulle: olet niin nuori, ihosikin on niin nuori. En kokenut sitä mitenkään ällöttävänä vaan tajusin, että voi olla kovakin paikka ymmärtää että kohta kaikki on ohi ja muistaa omaa nuoruuttaan. Nuorena sain myös törkeitä ehdotuksia viisikymppisiltä miehiltä mutta olen hyvä vastaamaan törkeästi takaisin niin olen saanut olla rauhassa lopulta. On minulle tapahtunut pahaakin mutta haavat pitää hoitaa ja pitää yrittää tulla henkisesti vahvaksi ja tehdä kaikkensa ettei toisten ihmisten tarjoama kuona tartu. 

 

Minusta kaikki tämä on pelkästään inhimillistä. Vaan taas tässäkin yllättäen miestä halveksitaan ja arvostellaan kun se nyt tolleen kehtaa ilmaista mielipiteensä. Esimerkiksi minun elämääni kyseisen kirjailijan naismaku ei vaikuta mitenkään. En koe olevani mitenkään loukattu tai häpäisty ikäni vuoksi. Paljon kommentteja oli siitä miten ei voi sekoittaa fyysistä ja oikeaa rakkautta toisiinsa, että on jotenkin väärin jos ei rakasta toisen arvokasta sisintä. Kyllä voi. Ihmisillä on hyvin erilaisia tapoja rakastaa. Kaikki eivät vain voi enää rakastaa kun toinen rupsahtaa, vanhenee tai jotenkin rumenee. Rumeta voi myös henkisesti. Eikä se toisen tapa ”rakastaa” muutu vaikka häntä siitä tavastaan pilkataan. Henkisiä rakenteita on niin monenlaisia. Olen sen itsekin saanut kokea, olen kuulemma ihan kiva mutta… Eihän meillä olisi rakkaussurujakaan jos kaikki rakastaisivat toistensa kauniita sieluja ja kunnioittaisivat. Lopulta, ikävä kyllä, primitiivisyys puhuu. Elämässäni olen eniten törmännyt tähän puoleen.

 

Pedofiilit on erikseen, siinä kulkee mun raja. Siitä normaalimmat viehtymykset on todellakin jokaisen oma asia. Voi vain toivoa, että kärsimystä ei olisi hirveästi ja jokainen jaksaisi kamppailla ihmissuhteessaan jos tarvetta on. Voi myös lähteä pois. Jos ihminen - mies tai nainen -  jankkaa kumppanilleen miten tämä on jotenkin rupsahtanut/tyhmä/vanhentunut ja siksi vähemmän rakastamisen arvoisen, ihannetapauksessa tämmöinen nillittäjä jätetään yksin nillittäämään ja etsimään sitä oman tasoistaan seuraa. Voi jos olisin tämän itse tajunnut aikoinaan ajoissa. Nyt tajuan ja siksi minusta ranskalainen kirjailija saa olla ihan mitä mieltä tahansa koska hän ei asu minun kodissani. Ei minun tarvitse häntä halveksiakaan. Mitä pahaa on siinä, että kiinnostuu kauneudesta ja nuoruudesta? Tykkäänhän minäkin vanhemmista, suorastaan vanhoista miehistä!