Tänään ajattelen kaikkia niitä naisia, jotka ovat joskus toimineet varaäiteinä lapsille, joilla ei ole ollut mitään tukea ennen sitä henkilöä, joka tuli siihen ja vaikutti lapsen elämään siten, että se sai uutta voimaa mennä eteenpäin.

Ajattelen heitä, jotka eivät koskaan saaneet omaa lasta toiveistaan huolimatta ja joutuvat sen tosiasian kanssa elämään riippumatta siitä ymmärtääkö yhteisö ympärillä miltä se tuntuu, riippumatta siitä mitä saavat kuulla ajattelemattomilta ihmisiltä.

Ajattelen niitä äitejä, jotka ovat joutuneet menettämään lapsensa. Silti äitienpäivä toisensa jälkeen tulee ja menee. Äiti ei lakkaa olemasta äiti vaikka lapsi on nukkunut pois.

Ajattelen niitä äitejä, jotka ovat tehneet parhaansa tavalla tai toisella. Ovat samalla yrittäneet kestää paineet ja arvostelut, koska eivät ole kyenneet ympäristön vaatimaan parhaaseen. On kuitenkin yritetty niillä eväillä mitä on.

Ajattellen niitä äitejä, jotka ovat yksin kotona tänäänkin lapsien hylkäämänä. Niitä äitejä, joiden lapset ovat heitä pahoinpideleet, kohdelleet väärin. Heitä, jotka makaavat yksin sairaalassa eivätkä lapset enää välitä.

Ajattelen edesmenneitä äitejä, jotka kasvattivat lapsensa, elivät elämänsä kunnes se loppui.

Ajattelen ikiaikaista äitiyttä, joka on universaali asia. Ympäri maailman on äitejä, joilla on vain ja ainoastaan sama pyrkimys: pitää lapsestaan huolta. Keskityn tänään pelkästään kauniisiin ajatuksiin ja siihen hyvään mihin nainen monenlaisessa äitiydessään kykenee. Äitiys, myös lapsettomien äitien sisäänrakentunut äitiys, vie elämä eteenpäin eikä ilman sitä voimaa olisi mitään toivoa.

Hyvää äitienpäivää.