Katu-uskottava tukkajumala tepastelee esiintymislavalla rehvakkaasti elehtien. Hänen bändinsä soittaa pää hiessä raskasta rokkia, pitkät tukat heiluvat, tukkajumala laulaa syvältä kurkusta ja nostaa kätensä ylös kuten Jim Morrison, hän roikottaa päätään ja taas nostaa katseen jonnekin. On aika lopettaa keikka. Ylimielinen rock-ilme kasvoilla mies tajuaa suuruutensa kun yleisö huutaa raivokkaasti ihaillen. Rockmies huutaa yleisölle kehoittaen heitä polttamaan pilveä, että näkisivät valon. Yleisöstä päätellen monet ovat jo sen verran poltelleet, että valo on jo sammunut.

Takahuoneessa meno jatkuu. Oluttölkit sihahtelevat, musiikki pauhaa, on aika relata. Tukkajumala kävelee nahkahousuissaan vielä keikan aiheuttamassa hurmoksessa. Bändäri pyörii ympärillä, tarttuu kiinni ja kysyy: Saanksmä olla tänään sun nainen? Se sopii tukkajumalalle, hän heilauttaa päätään, jotta pitkät hiukset pääsevät valumaan katu-uskottavan seksikkäästi selkää pitkin. Hän arvioi bändäriä ensin katseellaan ja kysyy sitten: Kestätkö kuulla kovasta elämästäni, siitä miten olen kaduilla taistellut elämästäni, kokenut tuskaa ja siitä musiikkini tehnyt? Bändäri tuijottaa silmät palaen onneaan uskomatta, hän vakuuttaa kestävänsä mitä tahansa kunhan saa olla idolinsa lähellä.

Tukkajumala vetää bändärin lähelleen ja aloittaa loputtoman yksinpuhelun kertoen itsestään. Miten hänen perheensä oli niin rikki, kaikki oli päin helvettiä, isä joi talot ja omaisuudet ja äiti taisteli turhaan että sai ruokaa kotiin. Tukkajumala kokosi itsensä sirpaleista kun löysi musiikin. Hän purki vaikeasta elämästään aiheutuneen tuskan ensin sävelmään, se oli synkkää ja maagista ja sanat hän sai alitajunnastaan, jossa hänen rankka elämänsä purkautui. Bändäri tuijottaa palvoen tukkajumalaa, haluaa kuulla jokaisen tämän elämänsä sankarin tarinan. Haluutko imeä mun varvasta, kysyy tukkajumala. Bändäri tekee sen mielellään, tämä on suuri kunnia.

Lopulta uupunut tukkajumala horjuu parin päivän päästä kotiin nenä valkoisen jauhon peittämänä. Hän avaa täristen oven. Nyt pitää levätä, illalla on keikka.

Äiti, onks mitään ruokaa? Pentti missä sä olet ollut monta päivää! Me ollaan isän kanssa oltu huolissamme kun meidän piti mennä Emma-tädin synttäreille ja sua odotimme! Pesin sulle paidat ja silitin ja lankkasin kengät! Älä viitti, äiti, mä olen antanut just kaikkeni taiteelle. Nyt mä tarviin ruokaa, pliis, tee mulle lihapullia. No minä teen, mene sillä aikaa isin kanssa juttelemaan, hän haluaa keskustella meidän maatilan myynnistä, että sopiiko se sinulle. Maksoin muuten sun laskut just eilen eli ne on hoidettu. Ai, sanoo tukkajumala ja siirtyy olohuoneeseen. Hänen isänsä istuu nojatuolissa ja lukee sanomalehteä. Tukkajumala rysähtää sohvalle ja raapii kainaloa. No mitä faija asiaa. Minä vain tuota kotitilan myyntiä tässä mietin. Saatais sulle rahasto, että pärjäät kun me äidin kanssa muutetaan Espanjaan. No ette varmana muuta! En minä täällä yksin pärjää! Ette voi olla noin itsekkäitä! Jos mun elämä sitten romahtaa niin saatte syyttää itseänne! Tukkajumala nyyhkyttää ja näyttää järkyttyneeltä. Pitää soittaa bändärille, se ymmärtää mua.