Olen seurannut pitkään muutaman "hyväntekeväisyysryhmän" tapahtumia Facebookissa. Siis niitä missä ihmiset haluavat helpottaa huonompiosaisten tai hetkellisesti pulaan joutuneiden elämää. On myös ryhmiä, joissa annetaan ilmaiseksi itselle tarpeetonta tavaraa leluista sohviin ja siltä väliltä.

En lakkaa hämmästelemästä ihmisten röyhkeyttä. Samat tyypit varaa kaiken mitä irtoaa eikä siinä mitään mutta valittavat sitten laadusta ja palvelusta ja erityisesti sitä, ettei kotiinkuljetus toimi. Nyt kuitenkin puhutaan ilmaiseksi saatavista tavaroista ja ruoastakin.

Esimerkkinä taannoin oltiin antamassa isoa löhösohvaa. Moni olisi ottanut iloiten sohvan mutta tietyin ehdoin ja taas ehti pälliäiset ensin. Sitten alkoi pommitus: Mikä on tarkalleen värisävy? Sohvan saa tuoda kahden viikon päästä, ei saa tuoda ennen. Ja sohvan pitää olla pesty. Anteeksi mitä? Ilmainen sohva ja pitää tietää tarkat värisävyt ja kotiinkuljetus kahden viikon päähän? Lopuksi sohvan antaja haukuttiin pataluhaksi. Sohva päätyi sitten kaatopaikalle.

Lähistöllä toimii myös ryhmä, joka omalla kustannuksellaan ja vapaa-ajallaan noutaa ylimääräiset ruoat kaupoista, lajittelee ja jakaa ne. Siellä saa myös muut lahjoittaa ylimääräisiä tarvikkeitaan. En voi kun ihmetellä ryhmän keskustelua kun suorastaan röyhkeys riehuu siellä, vaaditaan taas tavaroiden kotiinkuljetusta itselle ja kaiman serkulle ja jos ei onnistu niin tulee virtuaalisesti korville. Erosin tästä ryhmästä. Valittajilla näytti olevan niin paljon energiaa että varmaan jaksavat itse järjestää omat ruoka-ongelmansa.

Toki on paljon porukkaa, jotka ovat asialinjalla ja heille lahjoitan kaiken mitä olen lahjoittamassa. Olenkin oppinut jo roskalava-ryhmässä ilmoittamaan, että annan tavaran kenelle itse haluan. En sen kummemmin kysele mihin tarkoitukseen hän tavaran tarvitsee, myyköön jos on intoa tehdä bisnestä.

Sitäkin nimittäin taas on joissakin tavaran antajissa, että he haluavat ensin saada yksityiskohtaisesti tietää toisen henkilökohtaisen tilanteet suurinpiirtein rahatilannetta myöten. Sitten vasta päättävät kenelle tavara menee. On hieman arveluttavaa tonkia toisten asioita vaikka tarkoitus voi olla hyväkin. Minulla ei ole muuta kriteeriä kuin säälliset käytöstavat, sitten saapi kamat hakea.

Kierrätys on hyvä asia. Toisen romu on toisen aarre. Juuri eilen sain valmiiksi tilkkupeiton, jonka tein saamistani kangaspaloista. Tänään annan pois ehjän ja hyvän kahvinkeittimen. Tarvitseeko joku?