Aloin listaamaan mielessäni tärkeimpiä ammatteja mitä tiedän ja ensin tuli mieleen se tärkein:

Siivooja.

Miettikää mikä kaaos tässä maassa olisi sisällä ja ulkona jos siivoojia ei olisi! Jos ei olisi roskakuskejakaan niin lirissä oltaisiin. Minä nostan hattua jokaiselle tyypille, joka haluaa tätä työtä tehdä. Ei ole palkka hyvä mutta että jaksavat silti. Varsinkin kun monesti ihmisten asenne on "se on vaan siivousta". No kun se ei ole vain sitä, siivoojan työssä pitää tietää hyvin paljon, että tietää mitä tekee ja että pitkässä juoksussa puhtauden taso säilyy. Itsekin olen nuorena aloittanut koulun ohessa tämän työn ja opin kyllä hyvin pian, että se ei ole "vain" siivoamista. Monesti vieläpä havaitsen ihmisen sivistyksen tason siitä miten tämä kohtelee siivoajia. Jos suurin piirtein potkitaan siivoojat sivuun koska ollaan niin paljon parempia esim. jonkin tittelin perusteella niin... sääliksi käy potkijaa. Täysi urpo.

Kaupan kassahenkilö.

En ihan helpolla rupea kassaihmiselle nillittämään huonosta palvelusta. Siinä kun hän kassalla päivän istuu ja kuuntelee kaikenlaista palautetta niin vähin mitä minä itse asiakkaana voin tehdä on ainakin tervehtiä. Työpiste saattaa olla talvella kylmä ja vetoinen, joku heittänyt ostokset silmille ynnä muuta mitä olen kuullut. Vielä haluan nauttia siitä, että joku hoitaa kassa-asiat minun puolestani ennen kuin itsepalvelukassat valtaavat kaupat ja menetämme tämänkin ammatin edustajat ja teemme hänenkin hommat itse. Mahdollisesti alamme silloin myös maksaa kaupalle ns. palvelumaksua.

Huoltomiehet.

Että on hieno tunne kun talvella patteri hohkaa kylmää niin eiku soittamaan huoltoyhtiöön ja heti tulee apua. Voin kuvitella millaisessa kunnossa kiinteistöt olisivat ilman näitä monitaitureita! Varsinkin meidän taloyhtiössä on talkkarit aina hyväntuulisia ja ammatistaan ylpeitä ihmisiä.

Taksikuskit.

Monesti ne kyllä huutaa ja haukkuu yhteiskunnan päättäjät matkan aikana mutta perille pääsee turvallisesti ylellisessä autossa. Yhtä monesti olen silmät kyynelissä nauranut kuskin tarinoita, he nimittäin ovat työssään nähneet elämän kaikki puolet ja jotkut kuskit ovat tarinamestareita. Eräs oli auttanut synnytyksessäkin.

Insinöörit.

Nuo logiikan mestarit! He joutuvat epätoivoon minun kanssani keskustellessa mutta ei se mitään! He suunnittelevat ja tekevät hyödyllisiä asioita siinä määrin, ettei ilman heitä olisi elämää siten kun me sen tunnemme. Ainoa mihin insinöörit eivät saisi sekaantua on käyttöohjeiden teko! Se pitäisi jättää kadunmiehen tehtäväksi.

Sitten on vielä vähän toisenlaisia ammatteja, joista en ihan tiedä mitä ajatella mutta asenteensa ansiosta on herännyt jonkinlainen kunnioitus. Harva jaksaa näin tunnollisesti hoitaa hommansa.

Parkkipirkot.

Hirveä työ. Sakottavat kuulemma aina väärin ja roikkuvat puskissa kyyläämässä, että joku tekee jotain virhettä ja heti on nanosekunnissa sakkolappu auton ikkunassa. En voinut kuin ihailla että autolta lähdettyänii ja siihen palattuani n. 3 min kuluttua oli parkkipirkko jo ennättänyt jättää sakkolapun auton ikkunaan! Sellaiseen suoritukseen ei kuka tahansa pysty enkä edes nähnyt koko pirkkoa!

Kansanedustajat.

Nuo kirkassilmäiset idealistit, jotka lähes nyyhkien ennen vaaleja kertovat arvoistaan ja aikomuksistaan äänestäjilleen ja kun sitten pääsevät eduskuntaan alkavat toden teolla edustamaan kansaa noin periaatteessa. Mutta koska ovat kaikki puolueet siellä yhdessä niin pitäähän sitä yhteinen linja olla, jota yhdessä ajavat. Tapahtuu jonkinlainen massasulautuminen enkä ikinä neljän vuoden jälkeen tajua miksi äänestin milloin ketäkin. Kun pettymyksen jykevä kliimaksi jysähtää niin joku nillittää, että itsehän olette sinne ne äänestäneet. No, äänestäminen on vähän sama asia kuin ostaisit auton, joka on laitettu yllätysboksiin. Iso pahvilaatikko, jonka ympärillä korea rusetti, sisällä yllätysauto. Rumpali on palkattu paikalle soittamaan jännitystä nostavaa rytmiä. Pahvilaatikko avataan - kohta näkee mitä olet ostanut - PAM! Siellä on pahvilappu, jossa lukee "Yllätysauto"! Mitäs ostit! Täytyy sanoa, etten tiedä mitään muuta ammattiryhmää, joka tähän pystyy ja saa siitä vielä vallan mainiota palkkaa ja kulukorvauksia ja pitkät lomat päälle ja saa taksilla huristella mielin määrin. Pakkohan sitä on kunnioittaa.

Lääkäriaikojen antajat, hoidonarvioijat.

Olen lääkärin ajanvaraukseen monesti soittanut tarkkailtuani tilannettani kaksi viikkoa ja päätynyt siihen, että  nyt on jotain vialla. Soitan hädissäni päivystykseen, että pitäisi varmaan tulla tutkimukseen. Arvioija sanoo, että tarkkaile tilannetta pari viikkoa, lepää ja ota buranaa. Selvä. Jatkan tarkkailua.

Kerran kävi niin, että kun saavuin Lappiin niin samana iltana jouduin koviin tuskiin. En ole sellaista kokenut milloinkaan. Pidin vain sydänalasta kiinni ja huohotin, ei voinut mitenkään päin olla. Kämppis soitti sitten lopulta ambulanssia paikalle, että eihän tästä mitään muuten tule. Ambulanssin välittäjä halusi kivenkovaan väitellä kanssani puhelimessa ja tuskin pystyin puhumaan huohotukseni välissä. Lopulta suuttui kämppis ja repi luuri kädestä ja huusi että nyt prkl tulette. Sitten sanoi välittäjä, että no pistetään tulemaan mutta kai te ymmärrätte, että ambulanssi tulee 45 km päästä ja toivotaan ettei ole turha keikka. Mulla olisi varmaan ollut syyllinen olo ellen olisi ollut niin kipeä. Siinä vaiheessa kun ambulanssi saapui paikalle, ensihoitajat huomasivat ettei ollut pilasoitto, nuo taivaasta astuneet enkelit. Morfiinihuurussa mentiin pitkät matkat erämaassa ja monta päivää kului sairaalassa. Näitä ambulanssimiehiä olen muistanut jopa rukouksissani, joita suustani harvoin pääsee. Myöhemmin pistin heistä palautetta erinomaisesta potilaan kohtelusta. Saatoin myös jotain mainita palautteessa tästä ärhäkkäästä arvioijastakin kyllä. Se miten ihmistä kohtelee, ratkaisee.

No, ihmisten kanssahan tässä toimitaan.