Olen tehnyt empiiristä ihmiskoetta muutaman vuoden. Minun seinälläni on Wehrmachtin upseerin Claus von Stauffenbergin kuva. Se on siinä alunperin ihan omasta syystäni johtuen entisestä harrastuksestani tutkia Kolmannen valtakunnan tapahtumia. Sitten kerran tuli vieras ja kuvan huomattuaan rupesi vaahtoamaan, että hän ei olisi ikinä uskonut että sinä olet natsi! Että kas kun ei Hitlerin kuva! Kuuntelin oikeastaan aika kiinnostuneena vuodatusta ja kun sain sananvuoron, kysyin tältä henkilöltä tietääkö hän kuka tämä asepukuinen upseeri oli ja mistä tuli näin villi päätelmä että minä olen natsi. Ei kuulemma tiedä eikä ole väliä koska hän ei natseista piittaa. Että ne siat on tehneet sitä ja tätä ja vielä vähän lisää. Ja että kai natsi pitää natsin kuvaa julkisesti seinällä.

En ruvennut kieltämään hirmutekoja jo ihan senkin takia, että niistä jotakin tiesin. Kerroin sitten hänelle kuka Stauffenberg oli ja mitä hän teki. Heinäkuussa 1944 hänet teloitettiin Hitlerin salamurhan yritykseen osallistumisesta. Että siellä armeijassa oli myös sotilaita, joille silloinen meno ei ollut enää ookoo. Että hyvin monet sotilaat olivat vain sotilaita siinä kuin muunkin maailman sotilaat. Eiköhän niistä useimmat taistele ns. isänmaan puolesta. Että voisitko lukea joskus asioita ihan objektiivisesti ilman kuolaavaa paheksuntaa? Nimittäin sen vuoksi tämä hieman huvitti minua koska kyseinen henkilö piti minulle kerran saarnan siitä, että koska olen kriittinen useimpia asioita kohtaan niin en saa yleistää ja tehdä pikaisia johtopäätöksiä. Ettei mennä tunne edellä ja tieto perässä. Sitä samaa, sitä samaa.

Luin kerran hienon sitaatin, joka meni jotenkin näin: Lue Raamattu. Lue Koraani. Lue Maon punainen kirja. Lue Taisteluni. Mutta ajattele itse. Tämä on pähkinänkuoressa se miten minä kamppailen taistelussani asioiden ymmärtämisen kanssa. Viime viiikolla erään toisen uskontokunnan edustaja, joka siis on/oli ystäväni, paasasi minulle, että näin ja näin pitää ajatella koska heidän uskonnollinen auktoriteettinsä on niin heille kertonut. Tämä on minusta hirvittävän vaarallista. Vaikka toisaalta ymmärrän, että jos ryhmässä alkaa olemaan miljardeja "omia mielipiteitä", ei niitä joukkoja pidä kurissa kukaan. Hän suuttui hirveästi minulle kun vastasin, että olen pahoillani mutten voi ajatella siten kuin määrätään. En kertakaikkiaan voi. Olen mieluummin utelias ja avoin kaikelle koska mä voin, että minulla on etuoikeus ja kunnia asua maassa, jossa vapaa-ajattelu on sallittua. Ihan jopa natseista luin hyvin paljon enkä ihaillut heitä sen enempää kuin ketään muutakaan kiinnostuksen kohdetta. Tieto voi lisätä tuskaa mutta se pitää myös varuillaan, ettei usko ihan kaikkea, joka monesti on pelkkää  manipulointia.

Seinälläni on nyt myös kollaasissa Lenin, Mao, Freud, Hitler, Pol Pot, Trump, Kekkonen, Marx, ja monet muut tyypit. Ei sen vuoksi, että heistä ketään muuta kuin Kekkosta ihailisin vaan että paljon on tapahtunut näiden tyyppien takia/vuoksi/ansioista. Siinä kun ne seinällä minua pällistelevät, pitävät he minut ajatuksellisesti aktiivisena vaikka ajatuksieni lopputuloksella ei taida olla maailmassa suurta merkitystä. Mutta ainakin hieno kollaasini ja pari muuta kuvaa näyttävät ärsyttävän ihmisiä. Sen verran on pyyhkeitä tullut. But hey! Bring it on babes! Maailma tarvitsee keskustelua. Ilman sitä seistään ase kädessä ja kohta jo ammutaan.