Ukkini syntyi viime vuosisadan alussa ja elämänsä loppuun asti kärsi siitä, että oli äpärä, oäkta barn. Ei hän mitenkään alistunut siihen eikä hävennyt, päinvastoin. Hän koki olevansa tasan yhtä arvokas kuin ns. viralliset lapset muttei ymmärtänyt miksi häntä niin kohdeltiin. Niihin aikoihin oli myös ns. hairahtuneiden naisten leimaaminen hyvin tavallista. Vaan niitä kadonneita miehiä, joita äpärä-lapsen alulle saattamiseen epäilemättä tarvittiin, ei paljon kirkonkirjoissa ole nuhdeltu. Naiset on kyllä hyvinkin perusteellisesti sormellla osoitettu ja paheksuttu. Tänä päivänä tällaisella ei ole enää juurikaan merkitystä mutta silloin oli ja vieläpä me, ukkini jälkeläiset, tunnemme osan siitä tuskasta joka meille perintönä jäi.

Jokunen aika sitten päätimme yrittää dna-testien avulla löytää tämän ukin isän - jos nyt ei suvun, niin ainakin ilmansuunnan mistä tuntematon osa sukuamme on lähtöisin. Olimme vuosikymmeniä kuulleet jatkuvaa väheksyntää isän puoleista sukua kohtaan, että kun ne on semmosia persaukista tavallista kansaa, ettei voi olla edes odotettavissa, että meistä myöhemminkään syntyneistä olisi mihinkään ollut. Että kyllä tämä Meidän Toinen Suku on sitten parraasta piästä, ihan on joku mennyt joskus naimisiinkin kuuluisan säveltäjän kanssa ja ollaan käyty Pietarissakin. Sitä kuunnellessa tuli mieleen, että sen 1700-luvun Pietarin reissun jälkeen ei ole siitä kylästä mihinkään poistuttu eikä avioliittoja solmittu muitten kuin kyläläisten kanssa.

Hammasta purren mentiin eteenpäin ja ajateltiin, että takuulla emme häpeä alkuperäämme milloinkaan ja tämän muilta saamamme väheksynnän kautta tulimme tietämään miltä ukista oli aikoinaan tuntunut. Ymmärsimme myös mistä oli tullut kiihkeä oikeudenmukaisuuden tarve meidän perheemme arvoihin.

Ettepä sitten arvaa kun dna-testien valmistumisen ja pitkällisen tutkimuksen jälkeen löysimmekin ukin isän sukua! Nämä ihmiset olivat myös niin ihania tyyppejä, että aikaa säästämättä auttoivat ja neuvoivat eteenpäin. Joukossa oli kokeneita sukututkijoita, näimme jopa valokuvia vuosisadan vaihteesta. Oli niin erityistä kuulla sen ajan tapahtumista ja lopulta selvisi, että isämme puoleiseen sukuun kuuluu erittäin kunnioitettuja ja Suomen historiaan vaikuttaneita henkilöitä. Ei me sellaisia koskaan haettu, se ei ollut syy tähän etsimiseen mutta ei voi kieltää, etteikö makeasti mahasta kutittanut kun kuulin keitä nämä suurmiehet olivat ja miten läheisiä sukulaisia lopulta olivat. Ihan vain siksi kun tuo toinen turvenuijien suku sai nyt vähän näpeilleen. Nyt pääsemme mekin pätemään ja oikein riekkumaan! Pääsimme primitiivisten vaistojen ja tunteiden äärelle, hahahhahhaha!! Siitäpä!

Nyt ollaan selvitetty ukin kunniaksi hänen todellinen alkuperänsä, ollaan lähetetty hänelle toiseen olevaisuuteen viesti, että kaikki hyvin, ukkisemme. Homma hoidettu ja nostamme vesilasin kunniaksesi! Olemme kotoisin jostain, mekin. Nyt vaan väistellään nillittäjä-sukulaisia ja keskitytään tähän aarteeseen, joka on vielä toistaiseksi satuhenkilön tasolla eikä sitä ole ikävät ihmiset tallanneet.