Olin matkalla jonnekin täpötäydessä bussissa ja korviini kantautui kahden nuoren armeijapukuisen keskustelu.

Nuori mies kertoi kaverilleen miten hänet oli kadulla pysäyttänyt joku arviolta kuuskymppinen nainen. Nainen oli sitten kysynyt häneltä, että olisko sulla heittää mulle pari euroa, että ei hän kyllä saisi ees pyytää kun olet kerran intissä. Inttipoika oli sitten ystävällisesti vastannut, että ootas kun katson onko mulla taskuissa lantteja. Ei ollut, sori, olen pahoillani. Nainen oli sitten suuttua pimahtanut ja huutanut, että haista sitten kuule v***u.

Siihen nuori mies sitten sanoi ystävälleen, että se kyllä tuntui pahalta. Että hän on oppinut kunnioittamaan vanhoja ihmisiä eikä hän voinut käsittää miksi sai osakseen vanhemmalta ihmiseltä tuollaista käytöstä. Vielä pitkään he pohtivat siinä tätä tapausta enkä voinut olla kuuntelematta salaa.

Otti kyllä pattiin kuulla tuo tarina. Ei voinut olla kuulematta, että inttikundi oli tosiaan ihmeissään ja pahoillaan toisen käytöksestä. Jos kerran vielä tässä maassa on näin hienoa nuorisoa niin onhan se kumma ettei heitä kohdella yhtä ystävällisesti kuin he itse toista kohtelevat. Enemmän kuulee vaan nillitystä siitä miten hirveää nykynuoriso on, että kun ne ei osaa olla missään kunnolla. Tämä sama laulu kuului jo kaksituhatta vuotta sitten roomalaisten suusta, joten siinä ei ole mitään uutta.

Luultavasti ne jonoissa etuilevat päätä aukovat vanhemmat ihmiset, ne, jotka itse haistattelevat muille, ovat juuri niitä, jotka ovat sen haukkumansa nykynuorison kasvattaneet. Eipä ihme, että eivät osaa käyttäytyä, ei tuollaisesten vanhempien vauhdissa voi parempia käytöstapoja oppia. Onhan se noloa jos lapsi osaa sanoa kiitos ja ole hyvä tai vieläpä jonossa sanoa: ole hyvä, mene vain edelle, sinulla on vähemmän ostoksia.

Haluaisin pitää palopuheen nuorison parhaudesta ja ehkä sen joskus pidänkin. Nuorison kanssa olen käynyt mitä hienompia keskusteluita, heillä on mahtavia ideoita ja näkemystä. Nuorissa on sellaista syvällisyyttä, että siinä olisi mistä ammentaa. Oli ilo ja kunnia omien lapsien kautta tutustua tähän ns. nykynuorisoon. Olen vahvasti sitä mieltä, että tulevaisuuden toivo tulee sieltä. Jostain kumman syystä vaan heitä lähtökohtaisesti aliarvioidaan ja jopa kohdellaan huonosti ja vain siksi, että sattuvat olemaan nuoria.

Ainoa mikä tämän Suomen pelastaa enää olisi perustaa niitä hienoja ministeriön tulevaisuuden selvitysryhmiä siten, että niihin kutsutaan nuoria mukaan aivoriiheen. Ehkä näin tehdäänkin, en tiedä mutta epäilen.