Seuraan jatkuvasti nettikeskusteluja ja kyllä huomaa, että yleensä ottaen keskustelun sävy on vuosikymmenien aikana muuttunut täysin. Otetaan esimerkiksi vaikka hatusta vedetty Peruna-keskustelu.

70-luvulla:

- Hei, pitääkö teidän mielestä pestä perunat ennen kuin ne keittää?

- Olisi hyvä pestä ja varsinkin siinä tapauksessa, että ovat multaisia. Jos haluaa nopeasti valmista niin kannattaa kuoria ja leikata pottu lohkoiksi ja keittää siten.

- Hyvä, teen sitten niin.

2016

- Hei, pitääkö teidän mielestä pestä perunat ennen kuin ne keittää?

- Ai että pitääkö perunat pestä? Uusavuton taas asialla! Kuule ihan voit guuglata!

- Miksi noin sanoit minulle, minähän vain kysyin neuvoa!

- Ja taas siellä on yksi mielensäpahoittaja! Kasva kuule aikuiseksi ja opettele ihan itse peruna-asiat! Katsoin just profiilisi enkä kyllä ihmettele että noin tyhmän näköinen, lihava sika ei tajua mitään, oot varmaan elämäm_koulun kasvatti, idiootti! Käy sääliksi sun lapsia, ne varmaan viedään kohta sulta pois ja varmasti viedään kun teen lastensuojeluilmoituksen nyt heti!

Hyvin pian keskustelun huomattuaan Iltasanomat keskittyy taas olennaiseen: Nettiraivo puhkesi perunan keittämisestä! 7 eri tapaa keittää perunat - ethän ole tehnyt sitä väärin koko elämäsi ajan! Olethan myös huomioinut, että et tee sitä lentokoneessa, sillä lentoemännät kertovat jatkuvasti miten semmoinen ärsyttää heitä aina. Nyt on vuorossa Bull Mentulan Peruna-koulu! Päivystävä akateeminen asiantuntija ottaa vakavana kantaa perunakeskusteluun: Tämä ei voi jatkua. Perunaa pitää kunnoittaa.

Nettikeskustelun summaus: Joku kertoo/kysyy jotain. Hänen henkilönsä ja usein myös ulkonäkönsä haukutaan eikä kukaan puhu alkuperäisestä asiasta. Pakolliset sanat joka ikisessä keskustelussa on: Uusavuton, mielensäpahoittaja tai guugleta-nyt-jumalauta. Sen lisäksi yleinen on halveksien sanottu: että vedit sitten herneen nenään/palkokasvin tungit sieraimeen tai sitten kysytään että mitä se sinun (nyt kaunistelut versio:) hanuriasi kutittaa tai että onko hiekkaa sukupuolielimessäsi. Nämä ovat erittäin älykkäitä heittoja ja vievät keskustelun syvälliselle tasolle. Monikaan ei oikeastaan keskity siihen, mitä henkilö on kirjoittanut ja kuvannut koska ei vaan kiinnosta, sen sijaan lukija keskittyy välittömään tunnereaktioon ja jää siihen kiehumaan tuskin itsekään tajuten, että miten tässä nyt näin kävi, että miksi otti ns. tunteeseen (tämä ilmaisu on myös hyvin yleinen edellä kuvatuissa "heitoissa"). Ja aina kun sanat loppuu, voi heittää keskusteluun jonkun aivan loistavan memen, joita on kerännyt ihan tätä varten monta viikkoa. Memessä on hyvin usein kuva, jossa on v-alkuinen kirosana ja joku ällistyttävä naama. Sen on tarkoitus olla hauska ja tehdä rento läppä -vaikutus.

Googlesta on tullut jumalan sanaa. Sieltä löytyy kaikki. Mitään ei kannata ainakaan itse miettiä tai kaikkein vähiten yrittää kommunikoida yhtään kenenkään kanssa kun melko nopeasti tulee v-alkuinen kehotus guuglettamiseen. Minä kun guugletan niin aina uskon kaikki enkä enää keskustele kenenkään kanssa. Oppi on mennyt perille.

Tämä on kai sitä some-aikaa. Koko ajan ajatukset muualla, asiallinen asia ei kiinnosta, kaikkia vihataan ja raivokkaita mielipiteitä riittää. Ja se perimmäinen viesti on hyvin selvä: räkättäjä on omasta mielestään aina niin sanomattoman fiksu eikä hermot kestä kun kaikki muut ovat täysiä idiootteja ja tokihan se pitää näille typeryksille ilmoittaa. Sitten voi taas hengähtää itsetyytyväisenä ja ruveta kommentoimaan seuraavaa keskustelua eli jakamaan jumalaista viisauttaan, jonka olemassaoloon hän visusti uskoo.