Työmiehen poika, Wilhelm, syntyi isänsä ensimmäisessä avioliitossa. Pojan äiti kuoli sydänhalvaukseen 1901, jolloin Wilhelm oli vasta viisi vuotias.

Pojan kohtalo on koskettanut minua lujasti. Kun katson hänen silmiään vankilassa otetussa valokuvassa, tunenn suurta haikeutta. En tiennyt hänestä syntymäajan lisäksi paljon muuta ennen kuin aloin tutkia digiarkistosta vanhoja lehtiä, joista löysin uutisen, jossa kerrotaan, että Wilhelm on tuomittu vankilaan varastettuaan isältään. Isä oli ilmoittanut poliisille ja niin 15-vuotias Wilhelmiä vietiin.

Poliisilaitoksen Etsivän osastolla tehtiin selvitys tapahtuneesta ja Wihelmiä kuulusteltiin. Asiakirjassas kerrotaan pojan tausta, oman äidin varhainen kuolema sekä uuden äidin tuleminen perheeseen kolmatta vuotta sitten ennen varkautta. Kerrottiin myös, että Wilhelm oli käynyt kaksi vuotta kansakoulua ja osasi lukea sekä kirjoittaa mutta että oli sinä syksynä lopettanut kansakoulun ja alkanut varastella. Syytä sellaiseen pahaan elämään ei Wilhelm osannut tarkemmin selittää ja kuulustelija itse arvioi, että ehkä vanhempien poikien yllytys on osaksi tähän vaikuttanut.

Sitten tulee raastuvanoikeuden dokumentti, jossa kerrotaan, että täkäläisen poliisilaitoksen etsivältä osastolta on saapunut raportti. Siinä oli tehty päätös, että koska Wilhelm on vapaaehtoisesti myöntänyt syyllisyytensä, tulee näpistys toteennäytetyksi ja Wilhelm on laitettava kasvatuslaitokseen. Pojan ystävä selvisi vähemmällä koska anastettu omaisuus oli saatu takaisin ja pojan isä oli luvannut kurittaa poikaansa. Wilhelm lähtee yksin kasvatuslaitoksen ja tuo toinen pääsi pälkähästä.

Asiat etenivät siten, että joulukuussa lähetetään lääninvankilan tirehtöörille kirje ja Wilhelm sen mukana. Kirjeessä pyydetään tirehtööriä välittömästi huolehtimaan siitä, että Wilhelm lähetetään kasvatuslaitokseen ja samat asiakirjat lähtevät myös sinne laitokseen.

Niinpä Wilhelm sitten joutuu kasvatuslaitokseen 12.12.1907 ja pääsee sieltä vasta 1914. Hän oppii puusepän ammatin ja myöhemmin tekeekin niitä töitä sekä on myös sahalla töissä sekä hätäaputöissä, joita annettiin todella köyhille. Hän saa sittemmin asua tovin kotonaan mutta joutui hoidettavaksi kunnallissairaalaan silmätaudin vuoksi, luki koulukodin päivitetyissä tiedoissa vuonna 1915. Koulukodeissa oli tapana seurata niiden asukkaiden myöhempiä vaiheita.

Wilhelmillä oli kasvatuslaitoksessa säästörahakirja, joka kertoo pojan rahaliikenteen. Siellä on mainintoja että myös kotoa on saatu rahaa esim. 30 mk ja varmaan jostain työstä saanut korvauksia kuten "telineestä 2 mk" ja "yliopettajalta 1 mk". Velkaa kirjassa näytti olevan 9 mk 45 penniä. Säästökirjassa on myös Wilhelmin allekirjoitus. Lähtiessään Wilhelm sai rahaa 8 mk 10 penniä.

Papereissa kerrottiin myös, että lopulta Wilhelm ei asukaan kotonaan ja että 55-vuotias isänsä on sahalla töissä ja että tämä oli kivulloinen ja kertonut, että "särkee". Isä joi ja tupakoi. Kerrottiin myös, että äitipuoli oli kaksi vuotta toiminut äitinä ja että edellinen äiti oli kuollut 11 vuotta sitten. Äitipuolen terveydestä kerrotaan sen olleen huono, rintatautia on sekä paljon sairastellut. Mainitaan myös, että edellisestä avioliitosta miehellä oli kolme lasta ja että isä on töissä pärehöylällä sahalla. Wilhelm itse kuvailee papereissa miten toiset houkutteli, lurjusteli kadulla varkaissa toisten kanssa ja kertoo ystäviensä nimiä.

Papereissa mainitaan, että perheen kaksi lasta on kuollut keuhkotautiin. Ruumiiliseksi tilaksi mainitaan "tavallista kokoa, ravintotila ei ole kiitettävä. Ihon väri kalpeahko, hengitys- ja verenkiertoelimet terveet, näkö hyvä, kuulo vähän viallinen sekä kaulalla ja ohimoissa rauhasia":

Kasvatuslaitoksesta Wihelm joutuu menemään keskusvankilaan puoleksi vuodeksi. Hän oli varastanut isältään piirongin laatikosta mm. duble-kellon. Isänsä vaati pojalleen rangaistusta ilmoitettuaan poliisille. Poika myönsi kaiken ja kertoi, että oli myynyt kaiken varastamansa tavaran. 

Kasvatuslaitoksen papapereista sain tiedon, että poika oli 167.5 cm pitkä ja painoi noin 61 kg. Iholtaan hän oli kellertävä. Poika oli valitellut vankilassa unettomuutta ja pääsi sitten lääkäriin. Siellä vielä oli kertonut, että silmiin sattui ja oli lähtenyt puutöistäkin sen takia pois, oli saanut vaivaan silmävettä. Kasvot olivat pienehköt ja otsa matala papereiden mukaan. Hiukset ruskeat, nenä suora ja silmät siniset. Vasemmalla puolella kaulassa oli pitkä kaksihaarainen puukon arpi. Vasemmalla puolella selässä arpi.

Wilhelm kertoo myös, ettei tiedä äitinsä nimeä, koska oli tämän kuollessa niin pieni. Hänellä oli neljä veljeä, joista kaksi on pientä. Paperissa mainitaan myös, että Wilhelmillä on huono puku mutta kelpaa. Töissä hän kertoo olleensa 10 vanhasta kasvatuslaitoksen maatöissä, 17-vuotiaasta puutöissä ja sekatöissä. Hän toivoisi vapautuessaan pääsevänsä puutöihin.

Wilhelm taas kuvailee, ettei osaa kertoa rikoksensa syytä, sanoi vain, että: "En tiedä kuinka se päähän pöksähti ja tuli tehtyä". Toisesta rikoksesta kerrotaan, että se oli tapahtunut erään räätälin asunnolla, jossa oli kalossia korjaamassa ja näki, että piirongin laatikko oli auki ja Wilhelm varasti kultaduble-kellonperät ja villapaidan. Wilhelm tunnustaa rikoksen täysin ja haluaa vapauduttuaan palata kotipaikkaansa. Hän toivoo voivansa kirjoitella omaistensa kanssa ja toivoo, että haluavat käydä häntä katsomassa.

Wilhelm oli kirjoittanut vankilasta yhden kirjeen 16.1.1916, jossa kirjoittaa veljelleen oloistaan ja lupaa lähteä merille jos sota loppuu ja olla siellä koko ikänsä. Herman-veljeltä tulee kirje 5.2.1916, jossa kertoo, että on syntynyt tyttö ja veli valittaa kallista aikaa. Terveisiä lähetti.

Wilhelmin veli oli mukana aktiivisesti punaisten toiminnassa 1917-1918 ja luultavasti hän suositteli Wilhelmille liittymistä kaartiin koska ei juuri muuten ollut muuta keinoa saada ruokaa, rahaa eikä vaatteita. Niinpä Wilhelm liittyi punaisiin ja loputta päätyi Tammisaaren vankileirille, jossa kuoli juhannuksena 1918. Luulin ensin, että Wilhelm oli kuollut tuhansien muiden tavoin kulkutauteihin tai nälkään mutta löysin dokumenteista maininnan, että eräs kenkäkauppias Kolehmainen oli halunnut kostaa heidän välisensä riidan ja kertonut valkoisille, että Wilhelm oli ollut tappamassa valkoisia. Siitä johtuen oli Wilhelm teloitettu. Toivottavasti tämä kenkäkauppias kärisee helvetissä tälläkin hetkellä (tämä on siis täysin puolueeton sukututkijan mielipide).

Pojalla oli lyhyt, kova elämä. Ei ollut perheen tukea, ei ruokaa, ei koulutusta. Tämä eli kaduilla ja yritti pärjätä itsekseen. Ei tästä oikein voi perhettäkään syyttää. Pitää asiaa ajatella suhteessa aikaan, jolloin ajatusmaailma oli ihan toista kuin tänään. Köyhien elämä oli niin kovaa, ettei sitä voi tänä päivänä edes kuvitella. Isänsä aika kului töissä, joista ei paljon maksettu, ei ollut aikaa lasten hoitoon eikä kasvatukseen eikä siihen aikaan sellaisia käsitteitä edes tunnettu. Silloin vain elettiin ja yritettiin pärjätä kuka mitenkin taisi. Lapset eivät olleet lapsia asian nykymerkityksessä köyhien elinoloissa, heidän piti ruveta töihin ja kasvaa pikaisesti aikuiseksi.

Wilhelm ei ollut mikään valehtelija. Hän tunnusti rehellisesti kummatkin rikoksensa, jonka teki lapsena, maksoi siitä kovan hinnan ja todellakin vastasi teostaan seitsemän vuoden rangaistuksen muodossa. Kovin rangaistus tuli teloituksen kautta hänelle 21-vuotiaana.