Kaiken televisiosta tulevan ylenpalttisen viihdeyliannoksen jälkeen kieltäydyn kaikesta "viihteestä". Minä en halua nähdä enää yhtään surkeinta puuseppää tai autokuskia, keittiössä sottaavia julkkiksia, peruukki päässä kulkevia läppä-äijiä. En yhtään paneelimuotoon tehtyä ohjelmaa, jossa taivastellaan milloin mitäkin vaikka oikeasti on vain tarkoitus viihtyä, viihtyä, viihtyä, nauraa jonninjoutavuuksille. En halua nähdä muutamaa hassua juontajaa joka ikisessä ohjelmassa, joka kanavalla, joka elokuvassa.

Haluan tietoa. Janoa tietoa. Haluan oppia historiasta, muustakin kuin natsisaksasta. Haluan oppia ymmärtämään maailmaa ja sen kaikenlaista kirjoa. Haluan oppia taiteesta.Tuotakoon telkkariin syvällisiä keskusteluohjelmia jossa ei huuda vitsejä vähintään kuusi ihmistä vaan oltaisiin niin uhkarohkeita, että keskustelijoita olisi vaikka kaksi. Että päästäisiin jonnekin siinä keskustelussa. Niin että myös toimittaja osaa kuunnella. Yksi kanavallinen täyteen taitavia ihmisiä, jotka nikkaroidessaan tekevät ensiluokkaista jälkeä, josta muutkin voivat oppia. Haluan nähdä uusia, teatterikoulusta valmistuneita näyttelijöitä, jos niitä on. Haluan kuulla ihmisten elämäntarinoita. Tuotaisiin esille Suomen kansaa, tänne muuttaneita, heidän ajatuksiaan.

Ennen kuin minua vainoava lukija taas repii peruukkinsa, sanon hänelle, että kyllä. Kaikille jotain. Myös hänelle suon mielihyvin rakastamansa putouksen/läpäläpäshowt/jenny<3mikkopariskon jne. Mutta emmekö me muutkin saisi toivoa jotain jos tuntuu että elää media-autiomaassa. Että halajamme tilaisuutta elää hetken ilman yhtäkään kohusomerevitystä, lillua sisällössä, ei pinnassa. Ilman yhtäkään twitteritwätteriä tai tietoa some sekoamisesta kaikenlaisten omituisuuksien vuoksi. Onko väärin toivoa ajankohtaisohjelmaa, jossa ei koko ajan rullaa joku hektinen twitteröinti-osio ala-, ylä- ja kaikissa kulmissa? Että olisi fokus sisällössä eikä siinä miltä mikäkin näyttää tai että saadaanko tästä kohu ja hyvät naurut. Että yhtäkkiä ilmestyisi ns. tutkiva journalismi. Silloin voisi jonkun some-kohunkin kestää mutta ennen kaikkea toivoisin, että tutkiva journalismi hoitaisi homman loppuun, olisi seurantaa. Kertoisi onko mistään mitään seurannut vai vieläkö ministeri vetää viinaa ilotalossa vai onko hänet korvattu töihinsä keskittyvällä ihmisellä. Että olisi joku toimittaja, joka kysyisi kerta toisensa jälkeen haastateltavalta: mitä sinä oikeasti tarkoitat tuolla liibadaaballasi. Mutta kun ei ehdi/voi. On tulossa uusia vieraita ja facebookin kommentointiakin olisi tuotava esille. Tai sitten on joku esimies tai talon johtaja sanellut säännöt, että pintaa, pintaa. Brändäys, onks tukka hyvin, näkyyks kello. Että kikkeliskokkelis.

Minulla on Yle-unelma. Että siellä olisi jalostettu Teema-kanava ja FST5 olisi ehdottomasti säilytetty. Jonne tulisi kaikkea järkevää, mielenkiintoista ja ihanaa. Näkökulmia. Sivistystä. Arkeologiaa. Juu, kyllä siellä sitä  jo on mutta kuten sanoin: olo on kuin autiomaassa. Ei riitä. Vaan mitäpä tekee Yle. Lopettaa Inhimillinen tekijä -ohjelman. Yhdistää Teeman ja FST5 -kanavan, joissa kummassakin on aineet vaikka mihin. FST5 keskusteluohjelmat ovat omaa luokkaansa. Ehkäpä siksi tämä kaikki tuhotaan. Se ei ole ajanmukaista ja pitää uudistaa. Siispä palkkaamme Jenny Pääskysaaren ja Mikko Leppilammen juontamaan SuomiLovea. Se on hyvin uudenlaista ajattelua ja yllättävää. Nämä kasvot ovat täysin uudet ja tuovat ihan uuden säväyksen SuomiLoveen. Otetaan selfieitä kaikki yhdessä ja huudetaan hiiiih!

(Minulla ei ole mitään vastaan Mikkoa ja Jennyä. He ovat kovia ammattilaisia ja varmasti hyviä työssään. Ihmettelen vaan miksi aina tämä ilmeinen ratkaisu. Sori siitä.)

Me olemme EU:ssa. Osa Eurooppaa siis. Se ei vain näy mitenkään tv:n parissa. Jenkit kyllä edustaa, elokuvaa ja sarjaa toisensa perään. Haikeana muistan Roman Schatzin juontamaa Muiden/Toisten TV -ohjelmaa. Siinä näin jopa tsekkiläisen ohjelman jonka muistan vieläkin. Minua kiinnostaisi telkussa nähdä mitä Euroopassa tapahtuu. Taide. Ihmiset. Arkielämä. Ei iänikuista nillitystä siitä miten päin helvettiä täällä menee. Tehtäisiin mieluummin kansoja tutuksi kuin taivasteltaisiin vaan että nekin perkeleen kreikkalaiset vie kaikki rahat.

Päätän sekavan selostukseni tähän. En ole enää varma mitä tarkoitukseni oli sanoa. Sukelsin niin syvälle yle-ahdistukseeni, että hukkasin suunnan. Onneksi sain viikonloppuna järjestettyä systeemin millä voin siirtyä BBC:n ohjelmien seuraamiseen. Mutta jään suremaan Susanna Päivärinnan poistumista Yleltä, sydämeni on särkynyt Ruben Stilllerin lähdöstä. Vaan mitäpä tällaista suremaan! Kyllähän Putouksesta löytyy taas kymmeniä henkilöitä paikkaamaan kyseiset ohjelmat. Viihdettä, sano. Viihdettä!